Aika on nukkua, aika on herätä

Ihmiset ovat vihdoin tajunneet, ettei makuuhuoneen ovea kannata pitää kiinni öisin, vaan jättää kissalle mahdollisuus puikahtaa uniin. Tänä aamuna minä menin nukkuvan emännän päälle puoli kahdeksalta. Kyllä silloin on jo todellakin aika herätä! Emäntä ei ollut samaa mieltä ja pukkasi minut pois.

Pikkuemäntä alkoi jutella kahdeksan aikaan omasta sängystään. Koska emäntä ja isäntä eivät liikauttaneet eväänsäkään (tosin niillä taitaa olla kädet ja jalat, ei eviä), minä katsoin tehtäväkseni mennä kertomaan, että ei pikkuemäntä ole yksin hereillä. Hyppäsin sen sängyn laidalle ja tarkistin, että jalkopäässä on tilaa ja menin sinne. Siinä samassa emäntä pomppasi ylös ja käski minut pois. Heh, sainpas liikettä aikaan!

Nyt päivällä, kun pikkuemäntäkin ottaa päiväunia, minua väsyttää hurjasti. Onneksi ei tapahdu mitään, sillä on niin ihanaa makoilla. Paitsi sitten, jos emäntä tai isäntä meinaa lepäillä...