Keittiöapulaisena

Nyt kun meillä on erilainen keittiö kuin ennen (oikeastaan kaksi keittiötä, sillä pikkuihmisillä on myös omansa), emäntä on viettänyt aika paljon aikaa päivästään siellä. Minä luonnollisesti olen ollut mukana, erityisesti niissä hetkissä, kun pikkuihmiset ovat olleet poissa jaloista. Sitä tapahtuuu kylläkin valitettavan harvoin.

Tässä ihmettelen ensimmäistä kertaa uusia kaapinovia. Ja näitä ei muka saa raapia!

Olen muun muassa auttanut leipomisessa ja koemaistanut fetajuustoa, kun oli pikkuemännän synttärien aika. Olen myös oppinut hyvin uuden ruokapaikkamme ja tiedän erinomaisen varmasti, missä meidän jääkaappi on. Sen sisällön tiedän katsomattakin.

Ja uukkari!

Ja kuten huomaatte, juoksuratani on oiva. Emäntä tosin pitää niiden mahdollisesti kuumien levyjen päällä semmoista ritilää, koska se levylaitos piippaa, jos astun sopivasti sen päälle. Olen yrittänyt kurkotella ja hypätä kaappien päälle, mutta sinne ei ilmeisesti enää pääse. Tylsää!

Rikottu hiljaisuus

No niin, vihdoin emäntä sai istuuduttua niin, että pääsin sen syliin kunnolla kertomaan, mitä kaikkea tässä viime aikoina on tapahtunutkaan.

Aloitan nyt siitä, kun lähdimme evakkoon. Siitä on jo todella pitkä aika, mutta muistan sen matkan elävästi. Olin nimittäin jälleen aika tavalla kämppikseni kuolassa, kun matkustimme häkissä. Minä ihmettelin kovasti sitä paikkaa, mihin menimme. Löysin kuitenkin melko pian sieltä mukavia makoilupaikkoja.

Evakkoaika oli kuin lomaa. Meitä harjattiin kolme kertaa päivässä. Saimme herkkuja, ja laatikotkin siivottiin alta aikayksikön. Eikös kuulostakin elo kuin olisimme olleet ihmisten kylpylähotellissa? Lepoa, rentoutumista! Meitä rapsuteltiin ja pääsimme käymään myös ulkona. Varsinkin toisen varahoitajan sylissä tykkäsin kovasti makoilla.

Innostuin myös saunomisesta. Tykkäsin viettää aikaani saunassa sekä silloin, kun se oli lämmin, että silloin, kun se ei ollut päällä. Odotin kovasti, että remontin aikana olisi meillekin tullut sauna, mutta ei.

Kun tulimme kotiin, olin taas kämppiksen kuolassa, mutten enää niin paljon. Kotona haisi hassulle ja oli vielä aikamoisen pölyistä. Ja keittiön paikalla oli juoksurata! Ainakin siltä se minusta vaikutti, kun pääsin kulkemaan melkein koko huoneen ympäri melkein metrin korkeudessa!

Arki alkoi kyllä pian. Seuraavana päivänä jo sain yliannostuksen pikkuihmisten metelöintiä ja hakeudun vieläkin pikkusiskon hereilläoloaikana pikkuemännän sängyn alle unohtuneeseen sitteriin lepuuttamaan korviani sekä tietenkin jalkojani.

Jospa tuo emäntä saisi pian parvekkeen kesäkuntoon ja muutenkin hommat siihen malliin, että ehtii useammin toimimaan sihteerinäni. Minulla olisi nimittäin paljon asiaa! Ja olisi emännän syytä ehtiä lukemaan ja kommentoimaan myös blogiystävieni juttujakin!

Kissavideoviikko: Kävin kääntymässä

Kuten videolta näkyy ja kuuluu (jos laittaa kaiuttimiin kunnolla ääntä), ei meillä oikein palvelu pelaa. Mutta kävinpähän kääntymässä keittiössä.

Apulaisena

Emäntä siivoili eilen keittiön kaappeja. Kun hän vastasi samalla soineeseen puhelimeen, minä näin tilaisuuteni tulleen. Voisin vähän auttaa tai ainakin tehdä työstä helpompaa! Hyppäsin hyllyjä puhdistamaan.

Omasta mielestäni olin oiva keittiöapulainen. Se on sitä paitsi ammattinimike ja siitä tehtävästä voisi saada jopa palkkaakin. Hmm...voinkohan saada tuosta työkeikasta palkan, jos teen työsopimuksen näin takautuvasti? No, ainakin sain hyvän mielen.

Ja mikäli kaikki lukijani eivät satu muistamaan, olen ennenkin korostanut kaappien siivoamisen tärkeyttä. Se on hyvä, että emäntä ryhdistäytyy edes joskus.