Kissan synnytys

Luin vanhasta Reviiri-lehdestä kissan synnytysasioista. Asia ei tosin minulle ole ajankohtainen tai mitään muutakaan, mutta olen itse syntynyt, niin siitä kiinnostus heräsi. Emäntä on synnyttänyt, kaksikin kertaa, muttei vielä ainakaan yhtään kissaa.

Näin poikakissana voin sanoa, ettei nuo asiat mitään ihan helppoja juttuja ole. Nimittäin kissa kantaa poikasiaan reilu kaksi kuukautta. Minusta tumtuu, että emännällä oli pallomaha paljon pidempään. Ihmisten aikakäsitys taitaa olla eri.

Sitten kun poikaset ovat valmiita tulemaan mahan toiselle puolen, voi kissaäiti olla vähän vihainenkin ja levoton. Muistelen, että emäntäkin oli. Murahteli vain, ihan kuin se olisi leikkinyt koiraa. Siinä jutussa kerrottiin, että kissaäiti voi myös kehrätä äänekkäästi. Minä ja myös kämppikseni nykyisin kehräämme ääänekkäästi, mutta emme ole tietääksemme raskaana.

Kissa voi saada monta poikasta kerralla, yleensä 4-6. Ihmiset saavat useimmiten vain yhden. Itse synnytykseen menee vain muutamia tunteja. Niin emännälläkin meni, kun pikkusisko syntyi. Pikkuemännän kanssa meni pidempään. En kyllä ymmärrä miksi, koska se on nykyisin niin vauhdikas. Juoksee ja kiipeilee, höpöttää tauotta. Mutta niin ne pienet kasvaa. Myös kissat kasvavat pennuista isoiksi, muttei koskaan aikuisiksi. Ainakaan minä!

Syntyy ja kuolee

Elämä on aika ihmeellistä. Joskus se alkaa, joskus se loppuu. Niin ihmiset kuin me kissatkin synnymme joskus ja kuolemme joskus. Se siinä välilläoloaika on sitä elämää, jolloin tehdään asioita. Ainakin makoillaan ja syödään kinkkua.

Ihan vasta kuoli yksi pikkuemännän sukulainen. Se oli jo vanha täti, yli satavuotias. Se on tosi paljon ihmisten iässä. Ja samaan aikaan pikkuemännälle oli juuri syntymässä serkku. Voi olla, että sekin elää hyvinkin satavuotiaaksi.

Toiset tulee, toiset menee. Taitaa olla tämä elämä yhtä kulkemista. Paitsi etten minä ole kulkukissa, vaan sisäkissa.

Mietin, että mitä onkaan ennen syntymää? Onko silloin jotain muutakin kuin pallo mahassa? Tai ennen sitä, kun se pallo sinne mahaan joutuu? Ja että voikohan ne kuolleet kertoa asioita niille, jotka ei vielä ole syntyneet? Että "kannattaa mennä sellaiseen paikkaan, jossa on ihmisiä ja kissoja". Ja se syntyvä sanoisi, että "kiitti vinkistä".