Syntyy ja kuolee

Elämä on aika ihmeellistä. Joskus se alkaa, joskus se loppuu. Niin ihmiset kuin me kissatkin synnymme joskus ja kuolemme joskus. Se siinä välilläoloaika on sitä elämää, jolloin tehdään asioita. Ainakin makoillaan ja syödään kinkkua.

Ihan vasta kuoli yksi pikkuemännän sukulainen. Se oli jo vanha täti, yli satavuotias. Se on tosi paljon ihmisten iässä. Ja samaan aikaan pikkuemännälle oli juuri syntymässä serkku. Voi olla, että sekin elää hyvinkin satavuotiaaksi.

Toiset tulee, toiset menee. Taitaa olla tämä elämä yhtä kulkemista. Paitsi etten minä ole kulkukissa, vaan sisäkissa.

Mietin, että mitä onkaan ennen syntymää? Onko silloin jotain muutakin kuin pallo mahassa? Tai ennen sitä, kun se pallo sinne mahaan joutuu? Ja että voikohan ne kuolleet kertoa asioita niille, jotka ei vielä ole syntyneet? Että "kannattaa mennä sellaiseen paikkaan, jossa on ihmisiä ja kissoja". Ja se syntyvä sanoisi, että "kiitti vinkistä".