9. luukku: Jouluposti

Jouluun kuuluu kortit ja postit, niin ainakin emäntä väittää. Meillä on taas hirmuisen iso nippu kortteja ja kirjekuoria. Minä en millään olisi jaksannut ruveta korttipuuhiin, mutta emäntä vähän niin kuin pakotti minut. Ja sitten jouduin vielä korttitelineeksikin!

On ne kortit ihan kivoja, kun niitä tulee meille. Viime vuonna meille tuli aika monta, ja emäntä laittoi ne kaapin oveen kuusen muotoon.

Nyt ei ole vielä tullut yhtäkään. Tarkastin Postin sivuilta, että ollaanko meillä jo myöhässä, mutta ehtii vielä! Perjantaina 13.12. pitää laittaa ne postit, jotka menee punaiseen kuoreen sellaisilla joulumerkeillä. Sitten ehtii vielä keskiviikkona 18.12., jos laittaa hienommalla joulumerkillä. Ja äkkipikalähetykset pitää laittaa viimeistään perjantaina 20.12.

Niin ja jos ulkomaille postin haluaa jouluksi, täytyy katsoa vielä aikaisempia päiviä. Laskeskelin, että meidän korttien pitäisi ehtiä, vaikka emäntä onkin vähän viime tipassa nyt. Sillä ei nimittäin ole vielä kaikkia korttejakaan valmiina, kun sille tuli laskuvirhe.

Minä jään odottelemaan, josko pian alkaisivat ensimmäiset kortit tupsahdella postiluukusta. Mutta mielummin ottaisin kyllä kivoja paketteja vastaan.

8. luukku: Himmeli

Hyvää toista adventtia! Tänään on kahden kynttilän päivä. Ja varmaankin moni on jännityksellä herännyt tähän aamuun, koska lupasin tänään julistaa arvonnan voittajan. Arvoin sen ihan myöhään eilen illalla. Ensimmäisellä yrityksellä kämppikseni tuli ja härnäsi minua, joten arvoin varmuudeksi vielä hetkeä myöhemmin rauhalliseen aikaan. Tuli sama lopputulos kuin ensimmäisellä kerralla eli karkkipussi matkaa Hannalle ja lapsille naapuriin. Onnea voittajille!

Mau'un suurkiitokset kaikille arvontaan osallistuneille! Teitä oli paljon enemmän kuin osasin arvatakaan. Kiitos!

Heh, tän kuvan nappasin itse itsestäni koneen webbikameralla!

Olen kuullut ja nähnyt kuvia, että jouluun liittyy himmeli. Eikä sillä tarkoiteta taivasta, vaikka jollakin kielellä se tarkoittaa sitä. Mutta Suomessa himmeli liittyy risuihin tai joihinkin sellaisiin koristuksiin (emäntä: Tarkoitat ilmeisesti olkia?).

Löysin varsin mielenkiintoisen jutun semmoisen historiasta. On aika jännä, että monet asiat on tosi vanhoja. Varsinkin jouluun liittyvät. Meillä on kuulemma ihan pieni tuommoinen, mutta emäntä ei ole sitä laittanut mihinkään, ainakaan vielä. Eikä se edes ole varma, onko se ehjä. Se kuulemma pitää laittaa johonkin sellaiseen paikkaan, mihin kissa ei yllä. Siinä onkin haastetta, että semmoisen paikan löytää. Nimittäin mehän olemme kaikkialla!

Minä luulen, että pikkuemäntä saa joskus tehdä meille himmelin, koska se on perinteisesti ollut tyttöjen tehtävä. Varmaan jollain saunareissulla sitten, joku lauantai. Emäntä sanoi, että himmeleitä voisi tehdä vaikka mehupilleistäkin. Minun mielestä ihan sama, mistä se on tehty, kunhan minä saan sillä leikkiä!

p.s. Laitoin tuohon viereen semmoisen kyselyn, johon voi osallistua ja äänestää paras kirjoittamani jouluruno.

7. luukku: Joulurunoja

Toivottavasti teidän itsenäisyyspäivän juhlinta sujui mallikkaasti. Meillä oli vieraita, ja pikkuemäntä oli ihan villinä. Minä tyydyin piilottelemaan pikkuemännän sängyssä, mutta loppuillasta uskaltauduin leikkimään semmoisen narun kanssa.

Olen huomannut, että moni ihminen etsii netistä joulurunoja. Tai ainakin olen päätellyt niin, sillä tosi moni on eksynyt blogiini joulurunoa hakiessaan. Se on minusta oikein mukavaa! Siksi olen päättänyt runoilla vähän tänäkin vuonna.

Hassun kissan hassu joulu

Oli kerran kissa,

jolta ei päässyt pissa

sinne minne ei saa.

Sillä kissalla oli häntä

ei mikään lyhyenläntä,

tai joka tuulessa heilahtaa.

Oli kissa se viisas,

ja älykkyyttäkin piisas,

sen jokainen kuulla saa.

Kun tuli kissan joulu

hiljeni myös Oulu

kun Turku julisti rauhaa.

Sai kissa herkkuja

ja lapset lähetti terkkuja

kun valkeni joulumaa.

Leikki naruilla aattoillalla

kun revontulien sillalla

pukki kiiruhti uudestaan.

Ja hassun kissasta teki

että pukin porojen reki

ehkä vieläkin haiskahtaa.

Joulumuisto

Pakkasyössä kissa valvoi

tähtitaivasta katsoen.

Jokin sen mieltä kalvoi.

Mikä? Sitä tiedä en.

Kenties aatos sen lensi

kauas menneeseen

ehkä tienoihin noihin ensi

joulun aikaiseen.

Oli kuullut se kertomuksen

jossa suuri tähtönen

johti tien idän viisaiden

luo vastasyntyneen.

Näki kissan tuon esi-isä,

tallikissana aikoinaan,

kuink' ahnaasti emonsa nisää

pien' poikanen hamuaa.

Ja kapaloi äiti vauvansa

pani seimeen sen nukkumaan.

Tuli paimenet kera laumansa

ihmettä katsomaan.

Kissan kehräys kera enkelten

toi unen niin makoisan.

Todistivat viisaat kera lahjojen

Hän on poika Jumalan!

Kissa ihmetellen katsoi lasta

 voiko totta ollakaan

Että noin pieni, vauva vasta,

tuo valon maailmaan.

Halki aikojen ja mantereen

jatkuu matka nyt.

Läpi monen sotatantereen

muisto tuo on säilynyt.

Istuu kissa ihmetellen

katsoo yhtä tuikkivaa,

joka kertoo säihkyellen

on joulu täällä taas.

6. luukku: Nikolauspäivä

Kuulin, että tänään on Nikolauspäivä. Mutta jostain syystä ihmiset ei täällä Suomessa vietä tätä päivää Nikolauspäivänä vaan Suomen synttäripäivänä. Minä kyllä luin jostain, että Nikolaus oli ensin ja Suomi vasta sitten.

Luulen, että Suomi sai idean tuolta Nikolaukselta, että voisi ottaa lipuksi sen näköisen kuin se nyt on. Olen nimittäin nähnyt monta kuvaa siitä Nikolauksesta, että sillä oli takin kauluksissa semmoiset samanlaiset ristit kuin Suomen lipussa. (emäntä: Olet siis käyttänyt Googlen kuvahakua!)

Se Nikolaus oli kuulemma joulupukin edeltäjä, joka jakoi lahjoja lapsille. Mutta sitten yksi Martti sanoi, että se onkin Jeesus-lapsi, joka tuo lahjoja. Ja sen jälkeen se muuttui joulupukiksi ainakin jossain päin maailmaa. Kuten viime vuoden joulukalenteriani valveutuneesti seuranneet ovat huomanneet, ihan oikeasti lahjat tuo joulukissa. Uskokaa kissaa!

Joka tapauksessa haluan toivottaa teille 

oikein hyvää Nikolauspäivää 

ja Suomen synttäripäivää eli itsenäisyyspäivää!

5. luukku: Joulumieltä

 Minulla on ollut tässä hyvin rankka joulukuun alku, koska olen joutunut protestoimaan montaa asiaa. Pari kertaa pissa lirahti väärään paikkaan. Mutta se ei ollut minun vikani! Isäntä pesi laatikon, emäntä on antanut enemmän huomiota minulle, nuo ihmiset ottivat yhden koristeen pois lempihyllyltäni ja ovat pitäneet pikkuemännän minusta vähän kauempana, niin johan on tullut parempi mieli. Oikeastaan joulumieli, voisin sanoa. Myös isännälle ja emännälle.

Joulumieli on tullut myös siitä, että niin moni kissanystävä on löytänyt joulukalenteriini. Maanantaina julkaisemani arvonta on kerännyt jo runsaasti osallistujia! Aion sunnuntaina arpoa voittajan, joten siihen saakka voitte käydä osallistumassa toisen luukun takaa avautuneeseen arvontaan.

Olen pohtinut, mitä joulumieli oikein tarkoittaa. Se on varmasti jotain hyvää, joka ei ole syötävää, vaan tunne. Mutta miksei sanota joulutunne? Tai jouluolo? Ehkä joulumieli on sekoitus eri asioita, melkein kuin emännän maustemehuun laittama sekoitus manteleita ja rusinoita. Siinä on pehmeyttä, iloa, tyytyväisyyttä ja rauhaa. Aivan kuten kissan kehräyksessä. Ja sen asian minä kyllä osaan!

p.s. Olen luvannut kehrätä julkisesti, kun Facebookin tykkääjämääräni ylittää 100 henkilöä! Joten kipinkapin tykkäämään!

4. luukku: Jouluradio

Joulu saa ihmiset ihan sekaisin, ja radionkin. Meillä ei yleensä edes kuulu radio, ellei pikkuemäntä käy vahingossa säätämässä nukkuvalolamppua, josta saattaa joskus kuulua jääkiekkoa. Mutta nyt meillä on soinut radio. Sieltä tulee kaikenmaailman joululauluja. Ja olen myös kuullut, että joissakin lauluissa kerrotaan kissoista.

Kuulin jo viime vuonna semmoisen laulun, jossa kerrottiin lihavasta kissasta jouluaattona. Se on hyvä laulu! Minä luulen, että se on jollakin tavalla yhdistelmä kämppiksestäni ja emännästä. Minä en nimittäin voi sanoa lukeutuvani lihavien kissojen joukkoon. Enkä emäntääkään oikeastaan lihavaksi kutsuisi, mahakkaaksi kylläkin!

Tuo Jouluradio, joka meillä kuuluu, on aalloilla vain osan aikaa vuodesta. Tänä vuonna se alkoi sunnuntaina ja jatkuu sitten ensi vuoden puolelle loppuen loppiaiseen. Sitä ja sen muita perheenjäseniä voi kuunnella myös netissä.

Minä ajattelin, että voisin olla avustajana ensi vuoden Jouluradiolle ja vastata sen ohjelmistosta kissa- tai muiden eläinaiheisten joululaulujen osalta. Ehkä Jouluradio voisi ottaa uuden osa-alueen kanavaperheeseensä: Eläimellistä joulua!

3. luukku: Jouluarki

Joulua sanotaan juhlaksi, mutta en ole kyllä ihan samaa mieltä siitä, että se on juhla. Tai ainakaan joka joulukuun päivä ei ole juhla. Eikä joka päivä ole joulu, vaikka yhdessä laulussa niin sanotaan. Välillä on juhannus ja maailman eläinten päivä. Niin tai sitten päästäinenkin voi olla.

Aion siis vakiinnuttaa sanastooni käsitteen jouluarki. Käsite kuulemma tarkoittaa jotain muuta kuin kättä, se varmaan voi tarkoittaa tassuakin. Mutta tuohon jouluarkeen liittyen...olen sitä mieltä, että nämä joulukuun päivät ovat usein hyvin arkisia, kiireisiä ja touhun täyteisiä. Siitä on juhla kaukana. Emäntäkin joutuu vielä puurtamaan töissä, vaikka onkin joulukuu, pitäisi siivota ja puunata kaapit sekä ostaa meille paljon joululahjoja.

Pikkuemännän lelujen vahtiminen on myös arkista aherrusta.

Mutta sellaista taitaa tämä jouluarki olla. Minullakin on päivät hyvin arkista aherrusta. Välillä makoilen lipaston päällä, sitten käyn syömässä ja juomassa, sitten makoilen sängyllä, sitten ehkä vähän juoksen ja sitten menen sohvalle makoilemaan. Huh, on se rankkaa!