Tavoitteita

Meillä kävi viime viikolla yksi vauvantapainen, mutta vähän isompi. Ja se liikkui! Siis muutoinkin kuin sätki ja potki, liikkui ympäri meidän kotia. Mutta ei sillä tavalla kuin isäntä ja emäntä ja muut meidän vieraat, vaan neljällä jalalla. Se kiljahteli ja huusikin! Minä katselin sitä kauempaa silmät pyöreinä. Kävin välillä lähellä haistelemassa, mutta varoen. Kämppikseni kävi puskemassa sitä useampaan kertaan, ja siitä se tykkäsi. Minulla on sellainen tunne, että semmoinen liikkuminen on meidän vauvan tavoitteena.

Kuten myös tarttuminen. Olen huomannut, että vauva on nyt huomannut minut, koska se katsoo minun liikkumistani selvästi tarkkaavaisemmin kuin ennen. Minua vähän jännittää se, että sen kädet yltävät kohta rapsuttamaan minua. Olen nähnyt, kun vauva ottaa kiinni Maijamehiläis-lelustaan. Entä jos sen tavoitteena onkin kiskaista minua hännästä?!

Minun tavoitteena on vähintäänkin voittaa se "Suomen fiksuin lemmikki" -kilpailu. Olen alkanut hioa erityistaitojani tai lähinnä sitä telepatiaa. Koska se on niin huonosti todistettavissa, ajattelin itse opetella kirjoittamaankin tietokoneella. Hiirtähän osaan jo käyttää, viuh ja naps vaan.