Kun joulu on

Kohta on joulu. Ainakin niin olen päätellyt, kun emäntä on ruvennut väsäämään joululahjoja. Puikot vaan heiluu. Ihmettelen vaan, kun puissa on vielä lehtiä, ja muistelen, että joulun aikoihin yleensä on ollut vähän synkempää ja valkoisempaakin usein.

Tämmöistä ulkona on ollut yleensä lähellä joulua.

Mutta kynttilöitä kuitenkin jo palaa melkein joka ilta. Olen sanonut vauvalle, ettei niihin kannata koskea, mutta ei se vielä ymmärrä. Emäntä on joskus minulle sanonut niin, ja minä olen oppinut. Kynttilän liekki on aika jännä, mutta kuuma ja voi polttaa.

Minä olen jo keksinyt, mitä voisin toivoa joululahjaksi! Kuulin yhdeltä emännän kaverilta tämmöisestä kirjasta. Kissojen Suomi! Se kuulostaa hyvältä. Sen aion lisätä toivelistalle. Niin, pitäähän sen listan kirjoittaminen aloittaa ajoissa, koska sitä ei välttämättä ole kovin nopea tehdä.

En yleensä lue juuri muuta kuin lehtiä ja internetiä, mutta tuon kirjan haluan lukea. Jos meillä kissoilla olisi oma Tassukirja, voisin tykätä tuosta kirjasta siellä, mutta nyt minun täytyy ulkoistaa tykkääminen emännälle. Nimittäin löysin ihmisten Nassukirjasta tai jostain semmoisesta tuosta kirjasta lisää.

Oi, tulisipa joulu jo pian! Ja joulukuusenpallot!