Tuplasyöttö

Joskus meillä tehdään semmoisia litteitä paistettavia, jotka vaatii kamalan käryn ja ison melun. Noi ihmiset tuntuu tykkäävän syödä semmoisia. Niihin kuuluu tahmea ja makea purkkitavara, mitä emäntä tekee yleensä kesällä tai syksyllä. Olen ihmetellyt, miksei se tee kinkusta semmoista. Voisi säilyttää pitkään ja vaikka kellarissa, aina olisi uusi purkki, jos vanha loppuu. Sitä kuulemma kutsutaan hilloksi.

Tuossa kuvassa me saadaan kämppiksen kanssa vähän maistaa sitä valkoista vaahtoa, jota nuo ihmiset haluaa sen hillon lisäksi pistää niiden litteiden päälle. Minusta on vähän outoa se, että ne ensin haluaa ihan litteitä, mutta sitten ne laittaa kaikenmoista siihen päälle, ettei ne ole enää litteitä. No, kuka noita ihmisiä ja niiden tapoja aina ymmärtääkään? Minun mielestä kinkku on hyvää niin litteänä kuin vähän paksumpana palasena. Ja maistuu minulle myös pari nuolaisua tuota valkoista, mutta ei enempää!