Syrjähyppy

Tiikeri on ilmeisesti erään pysäköinninvalvomisfirman parkkiruudussa.

Minä haistoin sen jo ovelta, kun ne - emäntä, pikkuemäntä ja pikkusisko - tulivat kotiin. Ne haisivat ihan tiikeriltä. Olin luullut siihen saakka, että pikkuemännän "tiikeri syö lihaa" -kommentit ovat vain iltatarinoita. Mutta ei. Ne olivat käyneet siellä korkeassa saaressa katsomassa lajitovereitani ja serkkujani. Ja mikä pahinta - ilman minua! Löysin emännän laukusta pääsylipun.

Minä tajusin heti, että ne ovat olleet katselemassa itselleen uutta kissaa. Varsinkin kun pikkuemäntä puhui isäleijonan nukkumaanmenosta ja tiikerin rapsuttamisesta sieltä tulon jälkeen. Minä tutkin emännän kameraa, ja löysin sieltä tämmöisiä kuvia.

Tässä on erittäin hyödyllinen kuva ja tietopläjäys.

Mutta tätä en oikein sulata! Pikkuemäntä on ihan liian innoissaan.

Siellä oli pieniäkin. Lajitovereitani. Melkein hellyin tässä kohdassa.

Noilla lumileopardeilla taitaa olla paremmat eväät kuin minulla...

...ja tuolla toisella leopardilla parempi kiipeilypuu kuin minulla.

Olen loukkaantunut. Emännän pitäisi hyvittää minulle tämmöinen syrjähyppy monin verroin. Tuonkin ajan olisi aivan hyvin voinut viettää mielummin minun seurassani rapsutellen ja hemmotellen. Siitä olen iloinen, etteivät ne oikeasti sieltä uutta kissaa tuoneet vaan saan olla edelleen kuningas talossa ilman taisteluja. Olen kuitenkin hyvin rauhanomainen kissa.