Aloitan nyt siitä, kun lähdimme evakkoon. Siitä on jo todella pitkä aika, mutta muistan sen matkan elävästi. Olin nimittäin jälleen aika tavalla kämppikseni kuolassa, kun matkustimme häkissä. Minä ihmettelin kovasti sitä paikkaa, mihin menimme. Löysin kuitenkin melko pian sieltä mukavia makoilupaikkoja.
Evakkoaika oli kuin lomaa. Meitä harjattiin kolme kertaa päivässä. Saimme herkkuja, ja laatikotkin siivottiin alta aikayksikön. Eikös kuulostakin elo kuin olisimme olleet ihmisten kylpylähotellissa? Lepoa, rentoutumista! Meitä rapsuteltiin ja pääsimme käymään myös ulkona. Varsinkin toisen varahoitajan sylissä tykkäsin kovasti makoilla.
Kun tulimme kotiin, olin taas kämppiksen kuolassa, mutten enää niin paljon. Kotona haisi hassulle ja oli vielä aikamoisen pölyistä. Ja keittiön paikalla oli juoksurata! Ainakin siltä se minusta vaikutti, kun pääsin kulkemaan melkein koko huoneen ympäri melkein metrin korkeudessa!
Arki alkoi kyllä pian. Seuraavana päivänä jo sain yliannostuksen pikkuihmisten metelöintiä ja hakeudun vieläkin pikkusiskon hereilläoloaikana pikkuemännän sängyn alle unohtuneeseen sitteriin lepuuttamaan korviani sekä tietenkin jalkojani.
Jospa tuo emäntä saisi pian parvekkeen kesäkuntoon ja muutenkin hommat siihen malliin, että ehtii useammin toimimaan sihteerinäni. Minulla olisi nimittäin paljon asiaa! Ja olisi emännän syytä ehtiä lukemaan ja kommentoimaan myös blogiystävieni juttujakin!
