Rikottu hiljaisuus

No niin, vihdoin emäntä sai istuuduttua niin, että pääsin sen syliin kunnolla kertomaan, mitä kaikkea tässä viime aikoina on tapahtunutkaan.

Aloitan nyt siitä, kun lähdimme evakkoon. Siitä on jo todella pitkä aika, mutta muistan sen matkan elävästi. Olin nimittäin jälleen aika tavalla kämppikseni kuolassa, kun matkustimme häkissä. Minä ihmettelin kovasti sitä paikkaa, mihin menimme. Löysin kuitenkin melko pian sieltä mukavia makoilupaikkoja.

Evakkoaika oli kuin lomaa. Meitä harjattiin kolme kertaa päivässä. Saimme herkkuja, ja laatikotkin siivottiin alta aikayksikön. Eikös kuulostakin elo kuin olisimme olleet ihmisten kylpylähotellissa? Lepoa, rentoutumista! Meitä rapsuteltiin ja pääsimme käymään myös ulkona. Varsinkin toisen varahoitajan sylissä tykkäsin kovasti makoilla.

Innostuin myös saunomisesta. Tykkäsin viettää aikaani saunassa sekä silloin, kun se oli lämmin, että silloin, kun se ei ollut päällä. Odotin kovasti, että remontin aikana olisi meillekin tullut sauna, mutta ei.

Kun tulimme kotiin, olin taas kämppiksen kuolassa, mutten enää niin paljon. Kotona haisi hassulle ja oli vielä aikamoisen pölyistä. Ja keittiön paikalla oli juoksurata! Ainakin siltä se minusta vaikutti, kun pääsin kulkemaan melkein koko huoneen ympäri melkein metrin korkeudessa!

Arki alkoi kyllä pian. Seuraavana päivänä jo sain yliannostuksen pikkuihmisten metelöintiä ja hakeudun vieläkin pikkusiskon hereilläoloaikana pikkuemännän sängyn alle unohtuneeseen sitteriin lepuuttamaan korviani sekä tietenkin jalkojani.

Jospa tuo emäntä saisi pian parvekkeen kesäkuntoon ja muutenkin hommat siihen malliin, että ehtii useammin toimimaan sihteerinäni. Minulla olisi nimittäin paljon asiaa! Ja olisi emännän syytä ehtiä lukemaan ja kommentoimaan myös blogiystävieni juttujakin!

Evakkoon

Nyt minulla on viiksikarvan aavistus siitä, mitä entisaikojen evakkokissoista on tuntunut, kun ovat joutuneet jättämään kotinsa. Tosin en ole aivan varma, ovatko kissat seuranneet tuolloin emäntäänsä ja isäntäänsä vai ovatko jääneet kotiinsa. Me kissat kun kiinnymme ennen kaikkea paikkaan.

Mutta siis minä ja kämppikseni olemme joutuneet evakkoon. Ihmettelin kovasti, kun emäntä alkoi puuhailla kaikenlaisia pakkailujuttuja. Epäilykseni kohosivat kattoon, kun isäntä toi kellarista meidän vankilan. Siitä on niin kauan, kun jouduimme viimeksi vankilaan, että kämppikseni tutkiskeli sitä ihan kuin uutta asiaa. Minä kyllä muistin, mitä se tarkoittaa. No sitä, että saan päälleni kämppiksen kuolaa, enkä pääse liikkumaan kunnolla.

Niinhän siinä sitten kävi, että isäntä ja pikkuihmiset veivät meidät evakkoon. Kuulemma meillä kotona on alkamassa remontti, jossa me emme saa olla mukana. Minun mielestäni minusta olisi voinut olla suuri apu siinä puuhassa. Ainakin olisin voinut toimia virallisena työnjohtajana.

Joka tapauksessa nyt olemme hyvässä paikassa, vieraanvaraisten hoitajiemme luona. Aiomme ottaa ilon irti tästä ajasta. Saunoa ja saada rapsutuksia, herkutella niin, että emme enää mahdu vankilaamme. Saamme olla tähtiä, joten otetaan tämä evakko loman kannalta!