Kutsu

Minulle tuli kutsu viehkeältä kissatytöltä. Se muistuttaa hyvin paljon yhtä niistä kuuluisista kissoista, joista kerroin aiemmin. Ehkä hän kutsuu minut kuutamoillalliselle kaupungin kattojen ylle. Tai sitten hiirijahtiin öiseen metsään. Kyllä minulle ötökkäjahtikin kelpaisi, vaikka hänen kotonaan.

Ai, emäntä sanoi, että tuo kutsu on oikeasti pikkuihmisille. Ja sen on lähettänyt ihan ihmislapsi, joka kutsuu synttäreilleen. Mikä pettymys! Minäkin haluan synttäreille! Kinkkua ja kermavaahtoa syömään! Ehkä pyydän emäntää laittamaan minut sankarille lahjaksi!

Kuuluisat kissat 7: Aristokatit

Voi ei, emäntä unohti julkaista tämän kisseportaasijakson ajoissa. No joskus tulee eteen teknisiä ongelmia tai lähetyskatkoja, vaikka mielestäni emännästä johtuvat katkokset ovat aivan anteeksiantamattomia. Joka tapauksessa tällä kertaa kuuluisa kissa on oikeastaan monta kissaa, sillä esittelen teille Aristokatit.

Aristokatit ovat Disneyn elokuvassa seikkailevia kissoja. Ensinnäkin kyseessä on erään tädin kissa ja tämän pennut. Toisekseen elokuvassa esiintyy myös kujakissoja, jotka ovat samalla muusikkoja. En aio juurikaan kertoa elokuvan juonesta mitään, sillä uskon teidän nähneen sen monta kertaa.

Kissoista ihanin mielestäni on se valkoinen kissaemo Herttuatar, joka on hyvin hienostunut ja äidillinen. Näen selvästi itseni kujakissa Thomas O'malleyssä, joka on rohkea, neuvokas ja osaa myös laulaa. Kuulostaa aivan selvästi minulta, eikö totta?

Sitten ne kolme kissanpentua eli Herttuattaren vauvat. Ne ovat leikkisiä ja suloisia, kuten kissavauvat yleensäkin. Niillä on vaan hassut nimet, ainakin minun mielestä. Yksi on Marie, se on tyttökissa, sitten ovat pikkukollit Toulouse ja Berlioz. Sitä kyllä ihmettelen, että ne kaikki ovat aivan eri värisiä.

Mikä mielestäni Aristokateissa on parasta, on tietysti niiden emäntä, joka on hyvin kissarakas ja aikoo testamentata kissoilleen omaisuutensa. En kyllä tiedä, mitä ne kissat tekisivät, mutta minä ainakin perustaisin kissakahvilan, kissahotellin ja löytökissatalon, jos saisin paljon rahaa.

Musiikkia korville

Äänenavausta.

Emäntä on kova laulamaan. Viikonlopun se oli kuulemma laulamassa, kun se oli poissa kotoa. Ja vauva saa päivässä kuulla vaikka mitä lauluja. Siitä olen kyllä oikein iloinen siitä, että monissa lauluissa kerrotaan kissoista. Paitsi ei kyllä niissä lauluissa, joita emäntä harjoittelee papereiden kanssa. Ne on ihan outoja lauluja, kun ei niistä aina saa selvää, mitä niissä lauletaan. Emäntä kertoi, että ne on kuorolauluja, ja että joku toinen stemma laulaa välillä sanoja tai melodiaa.

Minusta on hassuja sanoja nuo kuoro, stemma ja melodia. Emäntä selitti minulle, että tuo stemma tarkoittaa alttoa tai tenoria tai jotain semmoisia. En ihan varma ole, mitä ne tarkoittaa, mutta ne on varmaan musiikkia. Ei ne ainakaan syötävää ole. 

Tiedän, että kissatkin osaa laulaa. Aristokateissa ja Cats-musikaalissa ainakin. Minäkin osaan laulaa. Kämppikseni räppää mielummin, kun se mouruaa niin terävästi. Mutta minun ääni on kaunis, hento ja lyyrinen, niin ainakin emäntä sanoi.

Voisin ehkä perustaa kissakuoron, mutta en kyllä tiedä, olisiko se kollikuoro vai sekakuoro. Sen nimi voisi olla Leijonan Laulajat. Laulaisimme vain kissa-aiheisia lauluja. Joulukonsertissamme olisi ainakin seuraavat kappaleet: "Hei, tonttukissat hyppikää!", "On kissa syntynyt meille", "Kissojen jouluyö", "Taas kaikki kauniit kissat" ja "Kissan kotiin tuoda saamme".