13. luukku: Valoa!

Tänään on Pyhän Leijonan päivä - muistanette viime vuodesta. Mutta tänään on myös onnenpäivä! Eikös perjantai 13.päivä ole onnenpäivä? Ainakin jos on Seija-niminen, koska silloin on myös nimipäivä. Ja sitten vielä tänään on taas emännän kuorokonserttipäivä. Minusta tuo on jo vähän liikaa yhdelle päivälle.

Emäntä kertoi minulle, että niiden konsertin nimi on Valoa! Se on hyvä nimi, ainakin tähän aikaan vuodesta. Ja tuo merkki tuon sanan perässä tarkoittaa käskyä tai pyyntöä. Muistelisin, että sitä merkkiä kutsutaan maukumerkiksi, ainakin kissankielellä. Se tarkoittaa siis sitä, että ne käskee valon tulla.

Saisinko vähän lisää valoa? Vaikka auringon?

Luulen, että olisi helpompi käskeä sen sen Lucia-neidon tulla, koska valo ei välttämättä tottele. Ehkä tänään kuitenkin tottelee, jos ne laulaa oikein kovaa. Minä luotan kyllä enemmän maukumiseen, tai kehräyksen hyrinään.

Kas, näin heiluu häntä

Eikö näytäkin kovasti siltä, että häntäni olisi kuin tahtipuikko? Se on sellainen, jolla näytetään monelle rytmiä, että kaikki tekisi yhtäaikaa tai ainakin tietäisi, milloin tehdä. Ja siis mitä tehdä? No vaikka soittaa, laulaa tai syödä kinkkua. Paitsi ei kinkkua tarvitse syödä samaan aikaan. Paljon parempi on, että kämppikseni syö hitaasti. Minä ehdin napata enemmän!

Tahtipuikko tuli mieleeni siitä, että emännän laulujutuissa on yksi henkilö, joka ei yleensä laula vaan heiluttaa tahtia. Niin emäntä ainakin kertoi ja olin uskovinani. Paitsi sillä ei ole puikkoa vaan kädet. Tai on sillä vissiin sellainen äänipuikko. Emännälläkin oli sellainen lainassa.

Ja tämä kaikki tuli mieleeni siitä, että emäntä on menossa laulamaan johonkin kaupunkiin, missä on sävel. Sävel on semmoinen ääni, mikä tulee siitä äänipuikosta. Emäntä sanoi, että se on A. Mutta eihän kaupungin nimi voi olla vain yksi kirjain? Tämä on aika vaikeaa kissan käsittää. Huomattavasti tutumpaa minulle on loru "A, B, C, kissa kävelee, tikapuita pitkin taivaaseen."

Musiikkia korville

Äänenavausta.

Emäntä on kova laulamaan. Viikonlopun se oli kuulemma laulamassa, kun se oli poissa kotoa. Ja vauva saa päivässä kuulla vaikka mitä lauluja. Siitä olen kyllä oikein iloinen siitä, että monissa lauluissa kerrotaan kissoista. Paitsi ei kyllä niissä lauluissa, joita emäntä harjoittelee papereiden kanssa. Ne on ihan outoja lauluja, kun ei niistä aina saa selvää, mitä niissä lauletaan. Emäntä kertoi, että ne on kuorolauluja, ja että joku toinen stemma laulaa välillä sanoja tai melodiaa.

Minusta on hassuja sanoja nuo kuoro, stemma ja melodia. Emäntä selitti minulle, että tuo stemma tarkoittaa alttoa tai tenoria tai jotain semmoisia. En ihan varma ole, mitä ne tarkoittaa, mutta ne on varmaan musiikkia. Ei ne ainakaan syötävää ole. 

Tiedän, että kissatkin osaa laulaa. Aristokateissa ja Cats-musikaalissa ainakin. Minäkin osaan laulaa. Kämppikseni räppää mielummin, kun se mouruaa niin terävästi. Mutta minun ääni on kaunis, hento ja lyyrinen, niin ainakin emäntä sanoi.

Voisin ehkä perustaa kissakuoron, mutta en kyllä tiedä, olisiko se kollikuoro vai sekakuoro. Sen nimi voisi olla Leijonan Laulajat. Laulaisimme vain kissa-aiheisia lauluja. Joulukonsertissamme olisi ainakin seuraavat kappaleet: "Hei, tonttukissat hyppikää!", "On kissa syntynyt meille", "Kissojen jouluyö", "Taas kaikki kauniit kissat" ja "Kissan kotiin tuoda saamme".