Laivakissaksi?

Ei mitään uutta kerrottavaa, paitsi noi ihmiset on taas olleet monta kertaa päivän pois. Kuulemma oli jotain laivoja katsottavana. Minun mielestä ei ole tarpeeksi hyvä selitys jättää meitä päiväksi yksin. Tosin en minä ihan hirmuisen pahoillani ollut siitä, että saimme oikeasti taas rauhallisen hetken makoilla missä mieli tekee. Käytin sen tietenkin hyväkseni ja makoilin pikkuemännän sängyssä! Hehee.

Mutta niistä laivoista. Siitä Kissojen Suomi -kirjasta luin myös laivakissoista, että semmoisia on ollut. Ja sillä tavalla on kissat tulleet myös tänne Suomeen! Ne on olleet hirmuisen tärkeitä, varsinkin jos on ollut viljaa lastina, koska silloin on ollut myös hiiriä. Ja hiiret olisivat saattaneet pilata lastin.

Minua ei viljan pilaantuminen haittaisi, koska olen allerginen vehnälle, joka on vilja. Mutta kyllä kiinnostaisi kovastikin tuo hiirten jahtaaminen ja merien seilaaminen, maailman näkeminen. Olisikohan niillä purjehtijoilla, joita nuo ihmiset kävivät katsomassa, ollut laivalla kissan paikka vapaana?

Kissojen Suomi

Olen lukenut tuon Kissojen Suomi -kirjan jo moneen otteeseen etu- ja takaperin. Sain sen joululahjaksi, tosin joulupukki oli vahingossa vienyt sen toiseen paikkaan, ja se palautui sieltä vasta ystävänpäiväksi.

Joka tapauksessa arvioni kirjasta on viipynyt siksi, että emäntä-lurjus ei ole saanut luettua sitä! Sillä on ollut niin kiireistä muka. Ei se ole lukenut mitään muitakaan kirjoja, joissa ei ole pahvisivuja. Eli jos yhden toiveen kissoja koskevalle kirjalle voisi esittää, sanoisin, että pahvisivuinen versio Kissojen Suomi -kirjasta olisi syytä julkaista! Nimittäin silloin emäntäkin lukisi sen monen monituista kertaa, kuten myös pikkuemäntä.

Kämppiksenikin luki kirjan ennen emäntää. Mutta nyt on emäntäkin saanut kirjan luettua. Täytyy näin pikaisesti sanoa, että kirja oli hyvin inspiroiva, ja aion kirjoittaa ajatuksiani siitä useamman blogitekstin verran.

Kun joulu on

Kohta on joulu. Ainakin niin olen päätellyt, kun emäntä on ruvennut väsäämään joululahjoja. Puikot vaan heiluu. Ihmettelen vaan, kun puissa on vielä lehtiä, ja muistelen, että joulun aikoihin yleensä on ollut vähän synkempää ja valkoisempaakin usein.

Tämmöistä ulkona on ollut yleensä lähellä joulua.

Mutta kynttilöitä kuitenkin jo palaa melkein joka ilta. Olen sanonut vauvalle, ettei niihin kannata koskea, mutta ei se vielä ymmärrä. Emäntä on joskus minulle sanonut niin, ja minä olen oppinut. Kynttilän liekki on aika jännä, mutta kuuma ja voi polttaa.

Minä olen jo keksinyt, mitä voisin toivoa joululahjaksi! Kuulin yhdeltä emännän kaverilta tämmöisestä kirjasta. Kissojen Suomi! Se kuulostaa hyvältä. Sen aion lisätä toivelistalle. Niin, pitäähän sen listan kirjoittaminen aloittaa ajoissa, koska sitä ei välttämättä ole kovin nopea tehdä.

En yleensä lue juuri muuta kuin lehtiä ja internetiä, mutta tuon kirjan haluan lukea. Jos meillä kissoilla olisi oma Tassukirja, voisin tykätä tuosta kirjasta siellä, mutta nyt minun täytyy ulkoistaa tykkääminen emännälle. Nimittäin löysin ihmisten Nassukirjasta tai jostain semmoisesta tuosta kirjasta lisää.

Oi, tulisipa joulu jo pian! Ja joulukuusenpallot!