Kissa touhuja

Mä oon leikkiny vähä pikku siskon kaa. Ja sit meil on käyny mitta ihmisii, joita mä oon menny vastaan. Ollaan saatu Leionan kaa tonni kalaa ja semmosta mut mummielest liian vähä. Mäntä on harjannu mua ja sit meil on jotku ollu kipeenä. Mäki oon oksentanu karvoja. 

Meil on myös pahvi laatikko, semmonen tosi-iso. Pikku mäntä sano et se on luola. Mä tietty menin sinne kans. Emännän puhelin on rikki ja siks se ei saa oikee kunnolla kuvia ku sillä on nyt joku vanha. Paitti sen kyl pitäs ottaa taas kamera esiin kun me touhutaan kaiken laista.

Ai nii, mun piti kertoo et Leiona on kyl aika kissa peto ku mäntä laitto lakanoita ja sit siin oli jotai naru juttuja ja sit Leiona hyppäs ja sen kynnet uppos männän jalkaa. Se oli kyl vahinko ja sit se oli ihan nolona. Mut mua huvitti ja mä sanoin et se vois ruveta tatu oijaksi.

Tenttausta

Emäntä: Mitäs oletkaan puuhaillut tässä viime päivinä?
Minä: Kyllähän sinä tiedät...aa, mutta tässä onkin nyt vissiin kyse siitä, että näytetään blogini lukijoille, kuinka blogitekstini syntyvät. Vuoropuhelussa emännän kanssa. Mutta asiaan...mistähän minä aloittaisin? Aamulenkkien jälkeen olen rauhoittunut päivälevolle. Ainakin sen jälkeen, kun olen saanut kerjättyä pikkuemännältä vähän kinkkua. Se on kyllä tosi hyvä kinkunantamisessa!

Emäntä: Kenen syliin olet päässyt makoilemaan?
Minä: No en ainakaan sinun, vaikka olen yrittänyt.
Emäntä: Olethan sinä päässyt, mutta et ole vain suostunut tulemaan viltin päälle.
Minä: Niin, mutta varahoitaja-pappa ottaa syliin ilman vilttiäkin. Se on kivaa. Harmi, että varahoitajat oli meillä vain vähän aikaa.

Emäntä: Onko tullut soitettua pianoa?
Minä: Ai mistä niin päättelit? Ai niin, sinä tietysti olit kissana paikalla puhelimesi kanssa ja latasit heti tassukirjaan. Hyvä niin, jotta muutkin saavat nauttia soitostani.

Emäntä: Ja pyykkeihin olet halunnut jättää omat karvasi?
Minä: No tottakai, kun kerrankin pyykkien sekaan taas pääsin! Kyllä kissankarvat lämmittää. Niin kissoja kuin ihmisiä!

Emäntä: Olet löytänyt myös uusia leluja?
Minä: Joo, minusta pikkusiskon tutit on tosi kivoja. Onneksi se varsin usein unohtaa niitä lattialle. Niin ja sitten pikkuemännän sellainen hamsterilelu on tosi jännä. Yritin saada sitä kiinni, kun pikkuemäntä laittoi sen liikkelle. Silloin sinä et kylläkään ollut kissana puhelimesi kanssa paikalla. Soosoo! Kyllä kunnon leffatähti tarvitsee aina valmiina olevan kuvausryhmän!

Synttäripäiväni ikuistukset

Vietin oletettuja synttäreitäni keskiviikkona. Päivä oli melko tavallinen päivä, mutta sain minä sentään hieman erityishuomiota, kun ahkerasti sitä pyysin.

Mielummin olisin ottanut kinkkuun käärittyjä katkarapuja hiirikastikkeella.

Sain sentään loikoilla isännän jalkojen päällä.

Ja lahjankin sain. Se on yksi noista kolmesta.

Oho, se taisi liikkua katseen voimalla.

Jos nyt ihan varovasti kokeilisin...

Nappasin sen!

Kissalelu

Ensin katselin pikkuemännän leluvalikoimaa...

...sitten päätin tehdä siitä aika paljon elävämpää!

Pikkuemäntä ja lelut sopivat hyvin samaan lauseeseen, koska pikkuemännän nimen alkukirjaimista tulee sana "lelu". Eikös Leijonakin lyhennetä samalla tavalla?

Leikin alku

Pikkuemännällä on kivoja palikoita.

Mites se nyt noin meni?

Haistelen, onko se sittenkin syötävää?

Koskin sitä! Täytyy puhdistautua!

Mitä täällä oikein tapahtuu?

Vahdin tätä, ettei kämppikseni vie!

Mitä kissa sanoo?

Olen kovin iloinen siitä, että kissat ovat vahvasti mukana pikkuemännän leluissa. Sillä on ainakin kissahelistin, kissapehmoleluja ja monta kirjaa. Emäntä laulaa kissa-aiheisia lauluja. Olen kuullut myös paljon kissaloruja. Se on hyvä, että kissakasvatus alkaa nuorena.

Varsinkin kirjoissa sanotaan, että kissa sanoo "miau!". Ainakin Suomessa. Minun mielestä kissa sanoo kyllä paljon enemmän tai erilailla. Ehkä tuo on sitten kissojen kirjakieltä, mutta meillä ainakin puhutaan eri tavalla, ehkä murretta tai slangia. Minä sanon sievästi ja pehmeästi "mau" ja kämppikseni kumeasti "moau". Pikkuemäntä ei vielä osaa sanoa mitään näistä, mutta kyllä se sanoo jotain kimeää, kun emäntä kysyy siltä, mitä kissa sanoo.

Tämä on ehdoton suosikkini!

Ja tässäkin on asiaa.

Olen pannut merkille, ettei noiden aikuisten ohjelmissa, lehdissä, kirjoissa ja musiikeissa useinkaan kissoja esiinny. Se on mielestäni vakava puute ja yhteiskunnallinen asia. Kyllä monet kissatkin on aikuisia, saattavat rakastua, pettyä ja karata, lihoa, saada pentuja ja vanheta. Ehkä minun ja kämppikseni puhe onkin aikuisten kissojen puhetta, eikä me siksi sanota "miau!".