Joulukissamietteitä

Osallistuimme Tassulinnan järjestämään Salainen Joulukissa -leikkiin. Nyt mietin kovasti, mitä oikein käskisin emännän hankkia meidän joulukissoille. Taidankin tehdä seikkailun netin syövereihin ja etsiä jotain mielenkiintoista.



Meillä alkaa olla vähän jouluista. Emäntä teki piparitaikinaa, jota uskon pikkuihmisten pian syövän. Varmaankin ilman uunia, jos vanhat merkit paikkansa pitävät. Myös jouluiset verhot on laitettu ikkunaan ja etsitty kynttilät. Mutta kinkusta en ole vielä saanut vihiä, valitettavasti!

Pikkuemäntä odottaa kovasti joulua, mutta kertoo, ettei meille tule joulupukkia. No ei tietenkään tule, edelleenkään. Kyllä me kissat pidämme siitä huolen, että lapset uskovat joulukissaan, ei pukkiin. Joulupukkihan tuo lahjat vain kissoille. Tai sitten salainen joulukissaystävä.

Joulunodotusta

Taas on se aika vuodesta, kun meillä on paljon kynttilöitä ja emäntä juo sitä maustemehua. Nyt se kaivoi jostain musiikkiakin ja kuuntelee iltaisin, kun pikkuihmiset on menneet nukkumaan. Kämppikseni loikoilee, mutta minulla on sellainen kutina viiksikarvoissani, että kohta on taas tonttuja liikkeellä.

Meillä on jo tehty ja syöty niitä maustekeksejä, ja sitten niitä vaillinaisia tähtiä, missä on sellainen läjäys keskellä. Pikkuemäntä ei uskaltanut maistaa niitä. Maustekeksejä se kuitenkin teki ja söi, kissanmuotoisia tietysti, vaikka oli sillä niitä muumimuottejakin. Minä kävin vain haistelemassa.

 

Emäntä on vähän jouluhöpsö. Mutta sellaisia ihmisiä taitaa olla muitakin, sillä olen huomannut taas blogini tilastoja katselleena, että nyt netistä etsitään jo joulujuttuja. Ja minun blogistani ja kahden edellisvuoden joulukalenteristahan niitä löytää! Joulurunoja ja jopa tiernakissat.

12. luukku: Jouluapuna

Eilen koitti päivä, että blogissani on vierailtu yli 20 000 kertaa! Olin tosi iloinen asiasta, ja vietin päivän lempitouhuissani eli makoilin pikkuemännän sängyssä aina silloin, kun se ei siellä makoillut itse.

Illalla autoin emäntää, kun se riehaantui ja alkoi leipoa niitä maustekakkusia. Kiehnäsin emännän jaloissa ja katselin vierestä. Sain vähän taas haistaa ja maistaa taikinaa. Pikkuisen nuolaisin, mutta en edelleenkään pitänyt siitä. Pikkuemäntä puolestaan olisi halunnut lisää.

Mutta niitä valmiita juttuja ei saanut syödä, koska ne ei kuitenkaan ole vielä valmiita, sanoi emäntä. Se meinaa rakentaa niistä talon! En kyllä haluaisi asua semmoisessa talossa. Mutta olisipa hienoa, jos olisi seinät kinkkua! Siitä voisi haukata aina, kun nälkä tulee.

Avusta puheenollen pikkuemäntä osaa pyytää apua, jos se vaikka ei pääse kiipeämään tuolille. Se sanoo apu-apu mikä on ihmisten kieltä ja tarkoittaa, että sitä pitää auttaa. Mutta minä en ole auttanut sitä, ainakaan vielä.

Avuliaisuuteni on yksi monista hyveistäni, mutta niin on myös oma-aloitteisuuteni. Muutama päivä sitten emäntä tyhjensi purkkiin meidän raksuja. Sillä aikaa, kun se pesi meidän ruokakippoja, minä kävin ihan omatoimisesti syömässä tuosta isosta purkista. Säästin emännän aikaa ja vaivaa. Hyvä minä!

4. luukku: Glögiä ja pipareita

Jostain kumman syystä ihmisten jouluun kuuluu kaikenlaisia erikoisia syötäviä ja juotavia. Emäntä on jo monta kertaa lämmittänyt hassun hajuista mehuntapaista. Minusta se on liian makeaa, kun olen haistellut mukista. Enkä välitä niistä roskistakaan, jotka mukin pohjalle jäävät.

Nyt emäntä teki jotain taikinaa. Olen kuullut, että monet syö sitä taikinaa, mutta toiset laittaa sitä ensin uuniin ja syö sitten sen hajumehun kanssa. Tai ihan ensiksi sitä litistetään ihan ohueksi semmoisen puujutun avulla. Meillä käytetään sitä puujuttua tosi harvoin, mutta minä käsken emännän käyttää sitä nyt. Haluatteko tietää miksi?

No tietysti siksi, että näin kissafysiikkaa opiskelleena tiedän, että kun jotain massaa litistetään, sen pinta-ala kasvaa. Ja kun sitä taikinaa litistää – ai, emäntä kertoi juuri, että sitä kutsutaan kaulimiseksi – siitä tulee iso levy. Siitä levystä voi sitten ottaa muotilla paloja. Meillä on tällainen hieno kissamuotti.

Eli summa summarum, siitä levystä tulee paaaljon enemmän niitä – emäntä sanoi: pipareita – kuin siitä taikinamöykystä. Minun vaakakupissani paljon on selvästi parempi kuin vähän, ainakin kun kissoista puhutaan.

Jotkut laittaa niiden pipareiden päälle hajujuustoa. Minä olen maistanut joskus sellaista, mutta sen jälkeen minun piti pestä itseäni ja nuolla huuliani vielä pitkään. Ei se silti kovin pahaa ollut.