4. luukku: Glögiä ja pipareita

Jostain kumman syystä ihmisten jouluun kuuluu kaikenlaisia erikoisia syötäviä ja juotavia. Emäntä on jo monta kertaa lämmittänyt hassun hajuista mehuntapaista. Minusta se on liian makeaa, kun olen haistellut mukista. Enkä välitä niistä roskistakaan, jotka mukin pohjalle jäävät.

Nyt emäntä teki jotain taikinaa. Olen kuullut, että monet syö sitä taikinaa, mutta toiset laittaa sitä ensin uuniin ja syö sitten sen hajumehun kanssa. Tai ihan ensiksi sitä litistetään ihan ohueksi semmoisen puujutun avulla. Meillä käytetään sitä puujuttua tosi harvoin, mutta minä käsken emännän käyttää sitä nyt. Haluatteko tietää miksi?

No tietysti siksi, että näin kissafysiikkaa opiskelleena tiedän, että kun jotain massaa litistetään, sen pinta-ala kasvaa. Ja kun sitä taikinaa litistää – ai, emäntä kertoi juuri, että sitä kutsutaan kaulimiseksi – siitä tulee iso levy. Siitä levystä voi sitten ottaa muotilla paloja. Meillä on tällainen hieno kissamuotti.

Eli summa summarum, siitä levystä tulee paaaljon enemmän niitä – emäntä sanoi: pipareita – kuin siitä taikinamöykystä. Minun vaakakupissani paljon on selvästi parempi kuin vähän, ainakin kun kissoista puhutaan.

Jotkut laittaa niiden pipareiden päälle hajujuustoa. Minä olen maistanut joskus sellaista, mutta sen jälkeen minun piti pestä itseäni ja nuolla huuliani vielä pitkään. Ei se silti kovin pahaa ollut.