16. luukku: Varpusia ja muita lintuja

Eilen sateli lunta, mutta eipä näkynyt lintuja ikkunan takana. En tosin kovin paljoa jaksanut katsellakaan, koska minun piti pysytellä muualla. Emäntä on torunut minua, koska en ole ollut ihan kiltti. Mutta ei siitä sen enempää, ettei tontut kuule.

Tämä kuva on kyllä viime vuodelta, kuten lumimäärästä saattaa arvata.

Olen kuullut yhden joululaulun, jossa kerrotaan varpusesta. Ja että se tulee taivaasta. Lumi tulee myös taivaasta. Ja aurinko. Mutta jollakin tapaa tuo lintuasia on erilainen juttu. Jostain syystä jouluna annetaan linnuille siemeniä, palloja ja lyhtyjä. Jotkut antaa myös muulloin, mutta toiset vain joulun tienoilla.

Minä en oikein ymmärrä, miksi linnuille annetaan palloja. Kun ei ne oikein osaa pelata. Ja lyhtyjä ymmärrän vielä vähemmän. Yleensä niihin laitetaan kynttilöitä. (emäntä: Ne ovat lyhteitä, eivät lyhtyjä.) Mutta siemenet ymmärrän hyvin. Syökää linnut siemeniä, niin pulskistutte, ja meidän kissojen on helpompi napata teidät. Paitsi ne taivaasta tulevat.

15. luukku: Joulutähti

Jouluun kuuluu tähti. Pikkuemäntäkin tietää sen, ja osaa sanoa hienosti tähti. Minä luulen, että tähti on siksi, että on talvi, ja talvella on tähtiä taivaalla ja joulu. Jotenkin ne liittyy yhteen. Vaikka voi kesälläkin olla tähtiä, jos on pimeää. Mutta silloin ei ole tuommoisia tähtivaloja.

Minä makoilen tähtilampun alla, vaikkei oikein kuvasta erota.

Joulutähti tarkoittaa muutakin kuin tähteä. Yhtä kukkaa kutsutaan joulutähdeksi. Minusta se kukka olisi voinut saada jonkin muunkin nimen, ettei sekoittuisi tähteen, vaan olisi selvästi kukka. Olen huomannut muitakin vastaavia asioita, että sama sana tarkoittaa ihan jotain muuta. Jouluun liittyy sana "kuusi" ja se tarkoittaa myös muutakin kuin puuta. Tässä on eri merkityksiä sille.

Minä muistelen, että joulutähdellä on myös sellainen merkitys, että se vilkkuu jossain semmoisessa paikassa, mihin joidenkin pitäisi löytää. Se on vähän kuin majakka tai semmoinen kyltti, että täällä se on! Varmaan tähtiä seuraamalla löytäisi myös kissoja. Ehkä vielä yhden joulutähden, minut!

14. luukku: Joulukiireitä

Emännän tehtävälista alkaa olla aika pitkä. Ensi viikolla sillä on enemmän aikaa tehdä jouluvalmisteluja. Se ilmeisesti kuuluu tähän joulunalusaikaan, että on kiire ja paljon tekemistä.Minunkin tehtävälistalla on monta asiaa, ainakin seuraavia:

• Mene pesukoneen päälle, kun kuuma pyykki on koneessa
• Kyttää jääkaapin luona aina, kun joku on siinä lähistöllä
• Pakoile pikkuemäntää, kun se tulee liian lähelle
• Makoile lipaston päällä / pikkuemännän sängyssä / sohvalla / raapimispuussa / kiipeilyhyllyssä / eteisessä / keittiön pöydän alla 
• Pyri kaappiin, kun ovi on auki
• Yritä karata rappuun, kun ulko-ovi on auki

Huh! Olipa siinä tekemistä. Tosin nuo tehtävät on sellaisia, että ne on aina ajankohtaisia, ei pelkästään joulua ennen.

Olen miettinyt sitä, että pitääkö ihmisillä olla aina ensin kiire, jotta sitten voi olla rauha. Ainakin olen kuullut puhuttavan joulukiireestä ja sitten joulurauhasta. Että pitääkö sitä aina juosta kovaa, että sitten rauhoittuminen maistuu paremmalta? Ehkä niin. Minustakin kyllä on välillä kivaa juoksennella ja kisata kämppiksen kanssa kovasti, ja sen jälkeen on hienoa nautiskella rauhasta.

13. luukku: Valoa!

Tänään on Pyhän Leijonan päivä - muistanette viime vuodesta. Mutta tänään on myös onnenpäivä! Eikös perjantai 13.päivä ole onnenpäivä? Ainakin jos on Seija-niminen, koska silloin on myös nimipäivä. Ja sitten vielä tänään on taas emännän kuorokonserttipäivä. Minusta tuo on jo vähän liikaa yhdelle päivälle.

Emäntä kertoi minulle, että niiden konsertin nimi on Valoa! Se on hyvä nimi, ainakin tähän aikaan vuodesta. Ja tuo merkki tuon sanan perässä tarkoittaa käskyä tai pyyntöä. Muistelisin, että sitä merkkiä kutsutaan maukumerkiksi, ainakin kissankielellä. Se tarkoittaa siis sitä, että ne käskee valon tulla.

Saisinko vähän lisää valoa? Vaikka auringon?

Luulen, että olisi helpompi käskeä sen sen Lucia-neidon tulla, koska valo ei välttämättä tottele. Ehkä tänään kuitenkin tottelee, jos ne laulaa oikein kovaa. Minä luotan kyllä enemmän maukumiseen, tai kehräyksen hyrinään.

12. luukku: Jouluapuna

Eilen koitti päivä, että blogissani on vierailtu yli 20 000 kertaa! Olin tosi iloinen asiasta, ja vietin päivän lempitouhuissani eli makoilin pikkuemännän sängyssä aina silloin, kun se ei siellä makoillut itse.

Illalla autoin emäntää, kun se riehaantui ja alkoi leipoa niitä maustekakkusia. Kiehnäsin emännän jaloissa ja katselin vierestä. Sain vähän taas haistaa ja maistaa taikinaa. Pikkuisen nuolaisin, mutta en edelleenkään pitänyt siitä. Pikkuemäntä puolestaan olisi halunnut lisää.

Mutta niitä valmiita juttuja ei saanut syödä, koska ne ei kuitenkaan ole vielä valmiita, sanoi emäntä. Se meinaa rakentaa niistä talon! En kyllä haluaisi asua semmoisessa talossa. Mutta olisipa hienoa, jos olisi seinät kinkkua! Siitä voisi haukata aina, kun nälkä tulee.

Avusta puheenollen pikkuemäntä osaa pyytää apua, jos se vaikka ei pääse kiipeämään tuolille. Se sanoo apu-apu mikä on ihmisten kieltä ja tarkoittaa, että sitä pitää auttaa. Mutta minä en ole auttanut sitä, ainakaan vielä.

Avuliaisuuteni on yksi monista hyveistäni, mutta niin on myös oma-aloitteisuuteni. Muutama päivä sitten emäntä tyhjensi purkkiin meidän raksuja. Sillä aikaa, kun se pesi meidän ruokakippoja, minä kävin ihan omatoimisesti syömässä tuosta isosta purkista. Säästin emännän aikaa ja vaivaa. Hyvä minä!

11. luukku: Tontun askelia

Minä alan uskoa, että tontut tarkkailevat meitä. Ja minä olen ollut tosi kiltti, koska yksi tonttu oli tuonut minulle lahjan. Noo, oli se vähän pikkuemännällekin, mutta ensin minulle!

Maanantaiaamuna kuuntelin, että käytävästä kuuluu ääniä, kun emäntä lähti töihin. Siellä oli kuulemma ollut tonttu, jonka emäntä oli nähnyt. Ja se tonttu toi minulle tämmöisen!

Minun piti illalla etsiä tonttua. Jos se olisikin livahtanut meille sisään. Tutkin eri paikoista, missä en yleensä tapaa vieraillakaan. Mutta olisinhan minä tontun nähnyt, jos se tutuissa paikoissa lymyilisi!

Mitäs te Rakkaat Lukijani luulette? Onkohan tonttu piilossa ylhäällä vai alhaalla? Sisällä vai ulkona? Vaikka ei sillä väliä, kunhan ne jossain liikkuu ja huomaa, kuinka kiltti minä olen. Sitten varmaan saan joulunakin lahjoja, tai ainakin kinkkua!

10. luukku: Joulun värit

Tänään on kaksi viikkoa jouluaattoon! Minua jännittää jo vähän. En kyllä ihan varma ole, mikä minua jännittää siinä joulussa. Ehkä se, etten ole vieläkään tehnyt lahjalistaa. En oikein ole keksinyt, mitä haluaisin, kinkun ja emännän rapsutusten lisäksi siis.

Nyt minua mietityttää se, että mitkä värit ovat joulun värejä? Yleensä jouluun liitetään punainen ja vihreä, vähän kultaa tai hopeaa sekä valkoista siihen mausteeksi. Uskon, että se vihreä tulee joulukuusesta, punainen omenoista, valkoinen puurosta, kulta valosta ja hopea pakkasesta. Eikö olekin uskottava selitys?

Meillä joulu on monivärinen, riippuu siitä, missä huoneessa ollaan. Olohuoneen joulu on ruskeaa ja kultaa, keittiössä punaista ja valkoista, makuuhuoneessa hopeaa, valkeaa ja turkoosia, pikkuemännän tulevassa huoneessa on semmoista erilaista punaista.

Sitä olen ihmetellyt, että miksei joulu voisi olla oranssivalkoinen? Olen kuullut lauluja, jotka kertoo mustasta tai valkeasta joulusta, mutta eipä ole kukaan laulanut oranssivalkeasta joulusta. Minun mielestä siinä olisi ideaa!