Perjantai 13. päivä

Tänään on perjantai 13. päivä. Moni uskoo, että päivä on epäonnenpäivä, mutta ei se sitä oikeasti ole. Ainakaan ihan koko päivä. En usko, että yksi numero voi päättää sen, kohtaako onni vai ei. Onni on pitkälti kiinni myös asenteesta. Joku väitti niin, ja minä uskoin. Tänä vuonna se on vain kerran vuodessa, mutta usein perjantai 13. päivä on kaksi tai kolme kertaa vuodessa.

Minä olen nauttinut rauhasta ja sateen ropinasta. Olen vaatinut emännältä paljon rapsutuksia, koska pikkuemäntä ei ole kotona. Emännällä on siis luonnollisesti hyvin paljon luppoaikaa hoivata minua. No harjasi se eilen ja antoi kinkkua ja makoilla sylissä, mutta ei alkuunkaan tarpeeksi. En saanut edes nukkua makkarissa emännän vieressä. Ja sitten se vielä uskalsi valehdella minulle päin kuonoa, että oli nukkunut hyvin. Uskoo, ken haluaa!

Vielä on tälle päivälle luvassa jalkapalloilua. Tai no, ainakin sen katsomista. Aion laittaa kinkkuni lautaselle valmiiksi (Hoi emäntä, tarkoitan siis, että sinä laitat!) ja käpertyä emännän syliin. Voittakoon oranssipaidat, koska oranssi on paras väri!

Kutsu

Minulle tuli kutsu viehkeältä kissatytöltä. Se muistuttaa hyvin paljon yhtä niistä kuuluisista kissoista, joista kerroin aiemmin. Ehkä hän kutsuu minut kuutamoillalliselle kaupungin kattojen ylle. Tai sitten hiirijahtiin öiseen metsään. Kyllä minulle ötökkäjahtikin kelpaisi, vaikka hänen kotonaan.

Ai, emäntä sanoi, että tuo kutsu on oikeasti pikkuihmisille. Ja sen on lähettänyt ihan ihmislapsi, joka kutsuu synttäreilleen. Mikä pettymys! Minäkin haluan synttäreille! Kinkkua ja kermavaahtoa syömään! Ehkä pyydän emäntää laittamaan minut sankarille lahjaksi!

Vuoren valloittaja

Kuka sitä nyt alhaalla laaksossa nukkuisi, jos on mahdollista lekotella vuoren huipulla?

Kissa ei kyllä korkeita paikkoja pelkää, eikä korkeampia, eikä niitä kaikkein korkeimpia, ainakaan melko varmasti. Ainakaan minä en, ainakaan joka päivä. Vai oletteko nähneet kissan, joka viettäisi suurimman osan ajasta maa- tai lattiatasossa? Niinpä. En minäkään!

Tänään meillä kävi vieraita. Minulle tuli suunnaton tarve näyttää taitojani ja hyppäsin keittiön kaappien päälle. Tulin sieltä kyllä melko nopeasti alaskin, koska siellä oli pölyä. Eikä se tietenkään ole mukavaa, että kaunis turkkini menee likaiseksi. Täytyy muistuttaa emäntää siivoamaan myös sieltä edes joskus. Vaikkakin isäntä yltäisi sinne ehkä paremmin.

Mutta nyt täytyy mennä valloittamaan seuraavia vuoria. Tosin täällä meillä kotona niitä on melko vähän. Ehkä tyydyn raapimispuun majaan tai sohvaan.

Kissan synnytys

Luin vanhasta Reviiri-lehdestä kissan synnytysasioista. Asia ei tosin minulle ole ajankohtainen tai mitään muutakaan, mutta olen itse syntynyt, niin siitä kiinnostus heräsi. Emäntä on synnyttänyt, kaksikin kertaa, muttei vielä ainakaan yhtään kissaa.

Näin poikakissana voin sanoa, ettei nuo asiat mitään ihan helppoja juttuja ole. Nimittäin kissa kantaa poikasiaan reilu kaksi kuukautta. Minusta tumtuu, että emännällä oli pallomaha paljon pidempään. Ihmisten aikakäsitys taitaa olla eri.

Sitten kun poikaset ovat valmiita tulemaan mahan toiselle puolen, voi kissaäiti olla vähän vihainenkin ja levoton. Muistelen, että emäntäkin oli. Murahteli vain, ihan kuin se olisi leikkinyt koiraa. Siinä jutussa kerrottiin, että kissaäiti voi myös kehrätä äänekkäästi. Minä ja myös kämppikseni nykyisin kehräämme ääänekkäästi, mutta emme ole tietääksemme raskaana.

Kissa voi saada monta poikasta kerralla, yleensä 4-6. Ihmiset saavat useimmiten vain yhden. Itse synnytykseen menee vain muutamia tunteja. Niin emännälläkin meni, kun pikkusisko syntyi. Pikkuemännän kanssa meni pidempään. En kyllä ymmärrä miksi, koska se on nykyisin niin vauhdikas. Juoksee ja kiipeilee, höpöttää tauotta. Mutta niin ne pienet kasvaa. Myös kissat kasvavat pennuista isoiksi, muttei koskaan aikuisiksi. Ainakaan minä!

Kesätauko

Hehee, otsikko sai sinut varmaan luulemaan, että blogini menisi kesätauolle. No ei varmasti, sillä kesällä on kaikenlaista jännää kerrottavaa. Olen vain kesätauolla kisseportaasisarjastani. Vaatii hurjasti työtä ja vaivaa selvitellä kaikkien kuuluisten kissojen taustoja ja tarkoitusperiä, joten päätin yhteisymmärräyksessä emäntäni kanssa, että juttusarjani kuuluisista kissoista jatkuu vasta elokuussa. Kun ei meillä muutakaan kesälomaa ole.

Pikkuihmiset ovat varsin vilkkaita. Tosin pikkuemäntä tuntuu väsyneenä saavan hepuleita, jos minä olen lähimaastossa. Toisaalta se tykkää kovin, jos häntäni kutittelee sitä, siis jos se on hyvällä tuulella. Ota noistakin selvä! Emäntä kyllä sanoi, että varsin kissamaista. Että kuulemma me kissat, tai siis minä kissa, olisin hieman samankaltainen. En myönnä!

Mutta nyt minulla on taas kiire makoilemaan lämpimässä. Mau vaan!

Karvanlähtöaikaa

Ai minullako?! Älä puhu hassuja.

Emäntä on harjaillut minua ja kämppistäni viime päivinä vähän aiempaa enemmän. Toki on sitä täytynyt vaatiakin ja ehkä hienovaraisesti vihjailla. Näin kesäaikaan on hyvä vähän pienentää lämmitystä, jotta voi loikoilla lämmössä.

Olen joka päivä pyytänyt päästä ulos. Muutaman kerran olen onnistunut menemään rappukäytävään, mutta en ole päässyt tutustumaan vielä henkilökohtaisesti peipon- ja lokinpoikasiin, joita kämppikseni on vahtinut ikkunasta.

Tänään enmäntä vielä kiusasi minua laittamalla sellaisen ihanan ruohojutun parvekkeelta pois. No myönnetään, otan siitä helposti överit ja sitten saattaa ehkä ihan vähän tulla paha olo. Yritin näyttää taitojani kiipeämällä parvekkeen lasihyllyyn sen himoissa, niin siksi emäntä sen otti pois. Nyt saatan vain haaveilla siitä, harjaamisesta ja ulospääsystä.

Mietitään

Tässä muutama päivä sitten pikkuemäntä kiipesi penkille ja nojasi pöytään, jonka päällä minä tarkkailin tilannetta. Se sanoi minulle: "Leijona, mietitään." Toki se käytti minun oikeaa nimeä, jonka osaa nykyään sanoa virheettömästi. Minä kylläkin koin pyynnön hieman ahdistavana, sillä juuri sillä hetkellä en ollut miettimistuulella, ja lähdin pois paikalta.

Mietin kyllä useinkin, paljon erilaisia asioita. Olen huomannut pikkuemännän puheista, että sekin miettii. Miettiminen yhdessä voi olla hyvinkin hedelmällistä ja tärkeää, mutta joitakin asioita pitää saada miettiä ihan yksikseen. Toisaalta silloinkin asioiden ääneen sanominen tai kirjoittaminen auttavat järjestelemään ajatuksia.

Miettiminen ennen toimimista on usein hyvin tärkeää. Se voi joskus unohtua, kun on kiire, mutta sitten saattaa tulla kahta kauheampi kiire, jos toimii ilman miettimistä.

Me kissat osaamme myös varsin hyvin olla miettimättä ja makoilla vain. Viime päivinä olen makoillut raapimispuun mökissä. Siellä saa olla rauhassa - omien ajatusten kanssa tai ilman niitä.