Kissamatka

Emäntä kävi viime viikonloppuna semmoisessa paikassa, jossa oli paljon polkupyöriä ja kanavia, vinossa olevia taloja, punaisia valoja, ja oli siellä tietenkin myös kissoja. Se otti meille tuliaiseksi näitä kuvia.

Kuulemma siellä paikassa olisi pitänyt olla tulppaanejakin, mutta oli ollut niin kylmä kevät, ettei tulppaanit olleet vielä kukassa. Minua se ihmetytti, koska on meillä ollut monta kertaa tulppaaneja. Olen käynyt niihin tutustumassa, kuten olette nähneetkin kuvistani.

Kaikki kissat, joita emäntä näki matkallaan, olivat oikein hyvin hoidetun näköisiä. Minä yritin lähteä emännän mukaan, kuten edellisen postaukseni kuvasta voitte päätellä. Ensi kerralla aion onnistua, sillä haluan minäkin nähdä maailmaa, sekä kissoja.

Tämä kissa majaili näyteikkunassa.

Tämä yksilö ei halunnut tulla valokuvatuksi, mutta emäntä oli aika nopea.

Elossa ollaan

En voi ymmärtää, miten emännällä muka pitää niin kiirettä, ettei ehdi taaskaan toimia sihteerinäni. Se on käynyt töissä ja sitten ollut lentokoneessa ja laulamassa ja sitten jos se on ollut kotona, sen on pitänyt valmistella töitä tai hoitaa pikkuihmisiä tai pyykätä tai tiskata tai jotain. Huh. Ihan hengästyttää, kun luettelen kaikkea tuota. On se sentään muistanut välillä antaa niitä hyviä tonnikalajuttuja meille, mitä saatiin Tassulinnan arvonnasta.

Ai niin, ja on se siivonnut kämppiksen oksennuksiakin aika usein. Minun piti kertoa myös siitä, että kämppikseni joutui suihkuun. Heh. Minua se vähän huvitti. Se kyllä taisi tykätä siitä, kun hurisi kovasti kuivatessa. Mutta tietysti seuraavana päivänä oksenteli, koska se oli itse kuivaillut ja pessyt vielä niin innolla, että karvaa lähti ja joutui mahaankin.

Minä vähän naureskelin kämppikselleni, koska se tuoksui ihan liian hyvälle sen pesun jälkeen. Ei yhtään kissalle vaan sellaiselle puhtaalle ja tuoksuvalle. Onneksi minun turkkini pysyy niin hyvänä, ettei sitä tarvitse pestä. Eivät nuo ihmiset ole edes uskaltaneet kokeilla minun pesemistäni.

Se piti vielä kertoa, että meille on tullut uusi kissa. Se on tosin näkymätön, mutta sen ääni kuuluu aina silloin tällöin. Yleensä sen äänen jälkeen emäntä alkaa puhua puhelimeen. Outo yhteensattuma.

Pääsiäiskertomus

Tämä on minun pääsiäiskertomukseni. Olen kuullut, että jossain paksussa kirjassa on ehkä hieman toisenlainen.

Silloin muinoin vietettiin juhla-ateriaa. Pöytään oli katettu herkkuja jos minkälaisia.

Mutta yksi käskettiin pois pöydästä, vatsa tyhjänä.

Niinpä hän meni yksin kukkatarhaan.

Hän tyytyi kohtaloonsa katsellen ihmeellistä valoa. Ihmiset lupasivat hänelle herkkuja. Niin tapahtuikin, myöhemmin.

Leijona perheineen toivottaa Lukijoilleen Iloista Pääsiäistä!

Lupauksia

"Minä lupasin olla syömättä niitä höyhenoksia ja tipuheinää, 

sinä lupasit rapsuttaa minua. Remember? "

Kissa touhuja

Mä oon leikkiny vähä pikku siskon kaa. Ja sit meil on käyny mitta ihmisii, joita mä oon menny vastaan. Ollaan saatu Leionan kaa tonni kalaa ja semmosta mut mummielest liian vähä. Mäntä on harjannu mua ja sit meil on jotku ollu kipeenä. Mäki oon oksentanu karvoja. 

Meil on myös pahvi laatikko, semmonen tosi-iso. Pikku mäntä sano et se on luola. Mä tietty menin sinne kans. Emännän puhelin on rikki ja siks se ei saa oikee kunnolla kuvia ku sillä on nyt joku vanha. Paitti sen kyl pitäs ottaa taas kamera esiin kun me touhutaan kaiken laista.

Ai nii, mun piti kertoo et Leiona on kyl aika kissa peto ku mäntä laitto lakanoita ja sit siin oli jotai naru juttuja ja sit Leiona hyppäs ja sen kynnet uppos männän jalkaa. Se oli kyl vahinko ja sit se oli ihan nolona. Mut mua huvitti ja mä sanoin et se vois ruveta tatu oijaksi.

Tonnikalatestausta

Kuten kerroin vähän aikaa sitten, voitimme Tassulinnan arvonnassa Primacat-tuotepaketin, joka sisälsi tonnikala- ja kana-annospusseja. Koska olen melko herkkä reagoimaan, en ole ainakaan vielä saanut maistaa kanaa sisältäviä. Mutta emäntä antoi meille tonnikalaa.

Kämppikseni tuumasi, että ruokaa. Minä olin sitä mieltä, että se oli herkkua! Nuolin vielä kämppikseni lautasen ja lattiankin lautasen vierestä. Tätä lisää!!

Emäntä ja isäntä ovat edelleen varovaisia, ettei allergiani ja korvakutinani alkaisi taas vaivata, joten emäntä vei kana-annospusseja tuliaiseksi käydessään katsomassa pikkusiskon kummin uutta kissaa, Miikkua. Hänestähän kerroin juurikin edellisessä kirjoituksessani. Miikku on jo hyvin kotiutunut. Ehkäpä joskus minäkin tapaan hänet.

Uudessa kodissa

Kerroin pari viikkoa sitten blogissani löytökissasta Leppävaarassa. Kissa vietiin löytöeläintaloon, eikä kukaan ilmoittanut kaipaavansa pikkuista. Niinpä pitkien pohdintojen jälkeen kissa löysi uuden kodin löytäjiensä eli pikkusiskon kummin ja hänen miehensä luota.

Minä vähän arvasinkin tämän, kun kuulin, ettei kukaan ollut kaipaillut karkulaista, vaikka ilmoituksia oli jaettu niin naapurustossa kuin sosiaalisessa mediassa. Minä sanoin, että kissa valitsee itse kotinsa, valloittaa ja jää asumaan. Olen kuullut myös monta muuta vastaavaa tarinaa, joissa kissa osaa mennä oikeisiin paikkoihin kolkuttelemaan. Jää sille tielleen ja saa paremman tulevaisuuden.

Minäkin aikoinani isäntäni valitsin ja emännänkin sitten myöhemmin. Niin se elämä kuljettaa, kissojakin.