Pahvilaatikkokis(s)ailua

Meillä on aika paljon pahvilaatikoita, eri kokoisia. Niitä tulee ja menee, kun emäntä tilailee tavaroita. Ne ovat kivoja ja kiinnostavia. Välillä saamme kämppikseni kanssa myös leikkiä niillä, tosin kämppikseni kyllä tykkää enemmän jyrsiä ja silputa pahvin reunoja. Erityisesti silloin, jos emäntä ja isäntä tekevät jotain omia juttujaan.

Minä olen meistä kahdesta sivistyneempi, vaikka itse sanonkin. Voin nautiskella pahvilaatikkoleikeistä ilman suuren numeron tekemistä. Tykkään mennä piiloon, makoilemaan ja rauhoittumaan pahvilaatikon hämärään.

Eilen kävi näin:

Minä lepäilin rauhassa pahvilaatikkomajassani.

Kämppikseni huomaa minut ja piilopaikkani.

Hän tulee kyttäämään tilannetta.

Eikä aikaakaan, kun huomaan osiemme vaihtuneen.

Onko oikeasti näin? ihmettelen tilannetta.

Pienellä tassunliikkeellä yritän saada liikettä aikaan, jotta voisin vallata takaisin paikkani.

Noo, tähän sitten lopulta päädyttiin. Annoin periksi - diplomaatti kun olen.

Pieni huomautus tähän, tai oikeastaan lisäys edelliseen tekstiini: emäntäni koulutusohjelmaan olisi hyvä lisätä myös valokuvauskurssitus, jotta hän voisi ottaa minusta hieman edustavampia ja tarkempia kuvia. En minä nyt hirmuisen tarkka ole, mutta kyllä omaa peilikuvaa on kiva katsoa.