perjantai 8. kesäkuuta 2012

Sopeutumista

Luulen, että alan tottua jo vieraaseemme. En kyllä kovin lähelle uskalla mennä, mutta olen muutaman kerran käynyt haistelemassa nopeasti sen päätä. Tiedän jo melko hyvin, mihin voin mennä ja mistä pitää pysytellä pois. Esimerkiksi jos sohvalla on sellaisen hauskan peiton päällä harso, en mene sen päälle. Mutta jos harsoa ei siinä ole, tiedän, että voin mennä siitä yli.

Uskallan mennä jo näin lähelle vierastamme.
Paitsi kyllä yhtenä päivänä pääsin lymyilemään hauskaan luolaan, josta isäntä ajoi minut pois. Emäntä kertoi, että se luola on vaunujen kantokoppa. No joka tapauksessa, se ei vielä haissut tarpeeksi hiirelle. Niitä vaunuja kyllä pelkäsin, mutta onneksi ne eivät ole enää täällä asunnossa. Parvekkeella on yhdet vaunut ja säikähdän, jos ne liikkuu.

Odotan kovasti vieraita, joilla olisi aikaa rapsutella minua. Yritän kyllä emännältä ja isännältä ottaa kaiken huomion silloin, kun jättihiiri nukkuu. Tuo pikkuinen verottaa kovasti hellyyshetkiäni emännän sylissä. Onneksi tätä vajetta kompensoimaan olen saanut mennä emännän vaatekaapin villapaitahyllylle. Siellä on mukava lymyillä, jos ääntelyjen desibelitaso ylittää Leijonan sietokynnyksen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti