Voi tuota kämppistäni, kun noin kävi kirjoittamassa ilman lupaani! Eikä siltikään yleensä innostu minun kanssa leikkimisestä, mikä olisi minusta vähintä, mitä hän voisi tehdä siitä hyvästä, että vie minun blogitilaani!
Minä olen keskittynyt viime päivät arkisiin askareisiin eli aamulla isännän lähtiessä töihin pääsen emännän viereen pötköttelemään. Kun emäntä herää, mutta vauva (niin, olen nyt saanut tietää, että kyseessä on vauva, eikä hiiri tai koira...no kaikkea ei voi saada tai tietää heti) nukkuu vielä, otan emännän huomiosta kaiken mahdollisen irti.
Aamuriehumisten jälkeen tapaan nukkua pitkään joko lipaston päällä tai sängyllä. Välillä vaihdan parvekkeelle makoilemaan, pakastimen päälle aurinkoa ottamaan tai olohuoneen korituoliin. Ihan harvoin voin käydä haistelemassa työhuoneen ikkunasta ilmaa ja muutaman kerran päivässä raavin raapimispuuta. Tylsää, tylsää. Miksi mitään ei tapahdu?
No olen minä jo vähän yrittänyt osallistua vauvanhoitoon. Yksi aamu oli niin tylsää, että minun piti monta kertaa käydä katsomassa, joko vauva heräisi. Mutta ei siitä(kään) ole vielä leikkikaveriksi. Iltaisin onneksi pääsen isännän mahan päälle makoilemaan ja kehräämään. Ja vieraita on käynyt, mutta en ole päässyt niitten syliin, kun vauva on aina ehtinyt ensin. Ehkä alan kehitellä uutta taktiikkaa...
Minä olen keskittynyt viime päivät arkisiin askareisiin eli aamulla isännän lähtiessä töihin pääsen emännän viereen pötköttelemään. Kun emäntä herää, mutta vauva (niin, olen nyt saanut tietää, että kyseessä on vauva, eikä hiiri tai koira...no kaikkea ei voi saada tai tietää heti) nukkuu vielä, otan emännän huomiosta kaiken mahdollisen irti.
Aamuriehumisten jälkeen tapaan nukkua pitkään joko lipaston päällä tai sängyllä. Välillä vaihdan parvekkeelle makoilemaan, pakastimen päälle aurinkoa ottamaan tai olohuoneen korituoliin. Ihan harvoin voin käydä haistelemassa työhuoneen ikkunasta ilmaa ja muutaman kerran päivässä raavin raapimispuuta. Tylsää, tylsää. Miksi mitään ei tapahdu?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti