Nimetön

Voi ei, minun täytyy varmaan laittaa unilukko tähän koneeseen, kun jos satun uinumaan hieman sikeämmin, käyttää kämppikseni tilaisuutta häikäilemättä hyväkseen. Ja sitä paitsi saa heti kommentteja ja lukukertoja. En anna sen kuitenkaan häiritä nyt omaa bloggaajauraani.

Tosin se saattaa uraani häiritä, että emäntä ei oikein hallitse valokuvaamista, mikä tulee todistetuksi tuossa ylhäällä olevassa kuvassa. Korvani ei ole mahtunut kokonaan kuvaan. Mutta täytyy vain ajatella, kuten eräs edesmennyt helmanheiluttajanäyttelijä, että kyllähän ihmiset tietävät, että minulla pää on.

Tuli vaan mieleen tuosta nimiasiasta, jota kämppikseni kirjoituksen kommentissa oli mietitty, että nimet on kyllä aika jännä juttu. Emäntä kutsuu vauvaa minulle siitä puhuessaan ihan vain vauvaksi. Olen kyllä huomannut, että vauvalla on enemmän kutsumanimiä kuin minulla koskaan on ollut. Minusta parhaat viritelmät ovat pikku kengurunpoikanen ja rääpäle. Täytyy sanoa, että emäntä on aika hyvä keksimään nimiä.

Meillä on tässä käynyt useamman kerran eräs mies. Hän kutsui minua Jumalan lahjaksi. Huomasin heti, että tuo on hyvin viisas mies ja todellakin tietää, mistä puhuu. Kävi ilmi, että oikea nimeni on jonkin erikoisen kielen peruja ja tarkoittaa tuota.

Minusta on tärkeää, että jokaisella perheenjäsenellä on nimi. Saa olla montakin, ei sillä. Ja on ihan hassua ajatella, ettei kissa tuntisi nimeään. Minä ainakin reagoin siihen, jos minua joku kutsuu nimellä, samoin kämppikseni. Ei nimi kissaa pahenna, jos ei kissa nimeä.