Tässäpä kaksi erään faniutuneen lukijani ottamaa kuvaa minusta. Ovat jo jonkun ajan takaa, joten olen hieman nuoremman näköinen, kuten varmaan huomasitte. Muutaman viime vuoden aikana olen miehistynyt, mutta kuten nämä kuvat todistavat, olen hallinnut silmäpelin kameran kanssa jo tuolloin.
Katse kertoo kaiken, silmät on sielun peili, spanielinkatse. Moisia sanontoja käytetään usein, mutta harvemmin tulee ajatelleeksi, että silmät oikeasti puhuvat. Kun meillä kissaeläimillä ei ole kovinkaan usein mahdollisuutta puhua ihan äänteillä niin, että ihmiset ymmärtäisivät, ovat silmät ne, joiden puheen ihminenkin voi ymmärtää. Minä olen siinä mielessä erikoisen hyvässä asemassa, että emäntäni osaa sanoittaa melkoisen tarkkaan ajatuksiani. Tiedän, ettei jokakissalla ole samanlainen tilanne. Ehkä siksi bloggaajakissoja on vielä niin vähän.
Olen huomannut, että vauva on jo joskus yrittänyt ottaa katsekontaktia minuun ja kämppikseeni. Tiedän, että katse on meidän kommunikointikanavamme (eikös ole hieno sana, löysin sen netin syövereistä!), joten minun täytyy miettiä taktiikkaa, miten pääsemme samalle aaltopituudelle. Aion opettaa hänen antamaan minulle herkkuja, sallimaan minun makoilevan kaikissa kielletyissä paikoissa, päästävän minut ulos ja rapsuttamaan minua aina, kun minä haluan. Hmm...olikohan vielä jotain? Ehkä keksin tässä lisääkin.
Sain muuten kuulla, ettei siellä viime viikon kisoissa ollutkaan niitä pitkiä juoksuja, vaan ne järjestetään vasta siellä rengaskilpailuissa. Ne on vaan niin kaukana, etten ehkä jaksa lähteä sinne, koska minulle on tulossa tänne kotiin silloin oikein mainio rapsuttaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti