Teehetki

Olen katsellut viime päivinä paljon ulos ja ihmetellyt, kun lunta tulee aina vaan lisää. Talvi jatkuu ja jatkuu. Mutta ei se minua haittaa. Siitä en kylläkään tykkää, kun lunta tulee sisälle. Ei sitä muuten juurikaan tule, mutta eilen emäntä ja pikkuemäntä tuli ihan lumiukkoina ulkoa sisään, ja sitten oli märkää.

Eilen meillä kävi myös vieras, joka on tainnut nielaista ilmapallon. Sen maha oli samannäköinen kuin emännällä ennen kuin vauva muutti meille. Se ei juo kahvia eikä teetä, oikeastaan vain vettä, kuten me kissatkin. Ehkä se onkin jotain kissasukua! Emäntä juo molempia, mutta eri aikoihin. Aamulla kahvia, illalla teetä. Olen monta kertaa käynyt haistelemassa emännän kuppia. Eri juomalle on eri kuppi.

Minä en tykkää kummastakaan juomasta, mutta tuosta teekupista minä tykkään. Ja huomaatte varmaan tuota kuvaa katsoen miksi: siinähän olemme minä ja kämppikseni sekä joukko lajitovereitamme! Emäntä sai sen minulta joululahjaksi. Tosin se kävi sen itse ostamassa ja maksoikin itse, ja unohdin toimittaa sen joulupukille, joten se sai sen vasta joulun jälkeen.

Mutta teehetki on hyvä idea. Silloin voi olla vaikka paikallaan ja miettiä tai jutella, jos on joku kaveri. Eri puolilla maailmaa juodaan teetä eri tavoin, olen kuullut. Juokohan Intiassa ja Kiinassa asuvat kissatkin teetä? Ja jos juovat, niin vihreää vai mustaa?

p.s. Minä tiedän, että Intia ja Kiina on maita niin kuin Suomi, mutta vähän erilaisia, koska niissä puhutaan eri kieltä, eikä niissä ole talvella joka paikassa lunta.