Aikahyppy

Tänään on lyhytsunnuntai, joka tänä vuonna osuu päästäiseen. Tänään herkutellaan monessa paikassa villaeläimellä ja suklaalla, koti koristellaan kukoilla, kanoilla ja munilla. Niin ja ruoholla ja höyhenkepeillä, mutta meillä ei ole sellaisia. Meillä on vaan kukkia ja leikkimunia.

Mutta päästäistä vietetään kuulemma myös muista syistä. Ne on ekaksi synkkiä ja pimeitä syitä, mutta päättyvät iloon ja valoon. En ihan ymmärrä koko kuviota, mutta olen kuullut orjuudesta ja kuolemasta. Ne on aika pelottavia asioita. Mutta niiden jälkeen tulee päästäinen ja silloin on herkkuja.

Siinäpä se onkin, mihin ihmiset ovat kauan etsineet vastausta. Kumpi oli ensiksi: muna vai kana? Minä voin sanoa, että päästäinen. Sen jälkeen tulee uusi alku.

Ja nyt on uusi aika, kesäaika. Ei sitä ihan joka päivä tehdäkään aikahyppyä. Minä kyllä nukuin sen ajan, kun aika hyppäsi. Yksi tunti meni sekunnissa. Se on jännittävä ajatus, mutta taisi mennä ohi huomaamatta.

Pääsiäispupu

Kohta on päästäinen. Emäntä kyllä kirjoitti sen tuohon otsikkoon eri tavalla. Ja sunnuntaina pääsiäispupu piilottaa suklaamunia. Meillä kävi tuommoinen pupu harjoittelemassa. Minusta se näytti kovasti pikkuemännältä ja pitihän minun sitten varastaa show. Emäntä ei pysynyt enää kameran kanssa perässä, kun minä lähdin heittelemään munia pitkin asuntoa. Nuo ei kyllä olleet suklaata.

Hiljainen viikko

Tätä viikkoa kutsutaan hiljaiseksi. En kyllä ymmärrä miksi. Esimerkiksi eilen meillä oli kaksi muutakin pikkuemännän kokoista, eikä ne ihan hiljaisia olleet. Ne yritti kovasti tulla minua silittelemään. Nautin hiljaa itsekseni saamastani huomiosta, mutta päädyin lopulta pakenemaan innokkaita ihailijoita pesukoneen päälle. Siitä on muuten tullut yksi suosikkipaikoistani, kun siinä on vielä niin kivasti pehmikkeitä minua varten.

Mutta siis hiljainen viikko. Maanantaista keskiviikkoon on melko tavallisia päiviä. Torstaita sanotaan kiirastorstaiksi. Minä luulen, että se on varmaankin sen yhden luistelijan päivä. Sen vaaleatukkaisen, kuka luistelee vanukkaassa. Emäntä tosin sanoi, että siihen päivään liittyy jokin ehtoollinen. En tiedä, mitä on ehtoollinen, kuulostaa varsin ehdottomalta. Ehkä se onkin vanukasta, tai kinkkua!

Ja sitten perjantai on tosi pitkä. Vaikka ei se taida olla sen pidempi kuin yleensäkään. Lauantai puolestaan on lankainen. Meillä on monta lankakerää. Sunnuntaina on sitten päästäinen. Minä luulen, että sitä sanotaan lyhytsunnuntaiksi vastakohtana pitkäperjantaille. Emäntä nimittäin kertoi minulle, että tällä viikolla sunnuntaissa on yksi tunti vähemmän. Voidaan siis tehdä aikahyppy!

Sisustuksellista

Me ollaan kämppikseni kanssa oikein muodikkaita ja tyylikkäitä sisustuselementtejä, vaikka itse sanonkin. Harvassa sohvassa on näin hienot käsinojakoristeet kuin tässä.

Emäntä sanoo kämppistäni sisustuskissaksi, kun se on musta ja vihreäsilmäinen. Minä puolestani sisustan väritykseltäni parhaiten keittiötämme. Ja keittiö on muutenkin melkein paras paikka, kun siellä on jääkaappi ja pakastin. Niissä on kaikenlaisia herkkuja. En malta odottaa, kun pikkuemäntä oppii aukaisemaan ne.

Tosin en ole enää aivan vakuuttunut pikkuemännän hyväntahtoisuudesta. Se on oppinut emännältä jotain, mitä se ei tosiaankaan olisi saanut oppia: komentamaan meitä! Mutta se osaa nätisti silittää, sentään.

Emäntä sanoi, että jossain vaiheessa työhuoneesta tulee pikkuemännän huone. Se ei minua haittaa, koska se on tähän asti ollut lähinnä kämppikseni valtakuntaa. Mutta vähän sisustusvinkkejä voisin kyllä sitä varten antaa: väreiksi valkoista ja oranssia, paljon pieniä palikoita lattialle ja mukavia nukkumispaikkoja ympäri huonetta.

Emäntäreklamaatio

Minun täytyy taas reklamoida. Emäntä on ollut mielestään aivan liian kiireinen rapsuttaakseen minua (no, on se ehkä ihan vähän ja harvoin iltamyöhäisin rapsutellut) saati sitten toimia sihteerinäni. En kyllä ymmärrä miksi. Jotain laulujuttuja kuulemma ja muita hommia. Mutta pikkuemäntä viihtyy varsin hyvin elektroniikan ja pistorasioiden kimpussa, joten emäntä voisi ihan hyvin sen ajan hyödyntää minun hemmotteluun.

Olen myös siitä katkera, että emäntä käyttää hurjasti aikaa siihen, että tekee ruokaa pikkuemännälle. Ei siis meille, niin kuin asiaan kuuluisi. Ja pikkuemäntä saa hienoa jauhelihaa, jota minäkin voisin aivan hyvin syödä, ainakin herkkupäivinä. Mutta en ole saanut.

Aurinko sentään jaksaa vähän ilahduttaa. Kämppikseni toimii ilmeisesti aurinkoenergialla, koska olemme kisanneet ja juosseet aika paljon päivisin. Se on ollut mukavaa.

Ja kohta on päästäinen. Mutta ei se päästäinen, jota me kissat ei tykätä syödä, vaan se juhlapäästäinen. Silloin saadaan suklaamunayllätyksiä! Minä löydän oman yllätykseni aivan varmasti, kunhan emäntä jättää sen sopivasti lattialle näkyville. Aion leikkiä sillä.

Aurinko

Joku päivä on ollu aurinkoista ja siks mulla on virtaa ja kirjotan. Leijona anto luvan kyl. Ja emäntä otti kuvan. Mä oon juossukki ja vaaninu. Leijona on ajanu mua takaa, se on kyl iha hauskaa välillä.

Mut on kyl kiva, ku aurinko paistaa ja mä oon makoillu auringossa. Aurinko on kirkas, mut lämmittää. Ja mä oon sit iha kuuma ku aurinko on paistanu muhun. Se on musta kiva, heh, ku mä oon musta!

Kesällä on usein aurinko päiviä ja kesä on kiva. Kohta on varmaa kesä. Ainaki melkeen. Sit emäntä varmaa laittaa mulle silputtavaa partsille.

Pikku mäntä kattoo mitä mä teen. Mä oon pessykki itteeni ja haukotellu ja maukunu. Mut emmä ny jaksa muuta. Mau!

Heijastuksia

Näin auringonpaisteella etsimme kämppikseni kanssa seiniltä kivoja, liikkuvia valoilmiöitä. Emäntä sanoi niitä heijastuksiksi, mutta minun mielestä ne ovat enemmänkin jahdattavia. Joskus ne jopa häikäisee.

Hyvää viikonloppua lukijoilleni!

Leikin alku

Pikkuemännällä on kivoja palikoita.

Mites se nyt noin meni?

Haistelen, onko se sittenkin syötävää?

Koskin sitä! Täytyy puhdistautua!

Mitä täällä oikein tapahtuu?

Vahdin tätä, ettei kämppikseni vie!

Yli-innokkuutta?

Tulen ihan liki!

Emäntä yski aamulla niin, että minä heräsin. Ja se heräsi myös ja jätti pikkuemännän ja isännän nukkumaan makuuhuoneeseen ja tuli minun rapsuttajaksi. Otin tilanteesta tietysti kaiken ilon irti, kun pikkuemäntä ei vienyt huomiota itseensä.

Seurasin emäntää vessaan, keittiöön (tietenkin!) ja sohvalle. Kiehnäsin jaloissa, puskin päälläni, yritin tassullani ja kauniilla kynsilläni tarttua emännän huppariin, että antaisi minulle rapsutuksia (ja kinkkua!). Emäntä yritti kyllä vältellä parhaansa mukaan minua ja laittaa itselleen jotain syötävää. Pöyristyttävää, sanon minä!

Ja vähän minua harmittaa se, ettei meille enää tule sitä isoa lehteä, jonka päällä oli niin mukava makoilla, kun emäntä sitä yritti lukea.

Kun pikkuemäntä ilmoitti olevansa hereillä, emäntä meni makuuhuoneeseen ja minä menin tietysti heti mukaan! Ei ole parempaa paikkaa kerjätä rapsutuksia kuin sänky. Niin ja pikkuemäntä tulee siitä aina iloiseksi ja sanoo minun nimen. Emäntä kuulee siitä vain kaksi ensimmäistä kirjainta, mutta minä ymmärrän heti kokonaan. Sanoo se jo kämppiksenkin nimen kaksi ensimmäistä kirjainta. Pikkuemäntä siis, emäntä osaa sanoa jo enemmänkin.

Kämppis

Täytyy sanoa, että kämppikseni on aika helppo tapaus, noin niin kuin kämppiksenä. Se on aika paljon omissa oloissaan, varsinkin silloin, kun pikkuemäntä on äänekkäällä tuulella. Iltaisin se kyllä tulee emännän tai isännän viereen sohvalle. Ja saattaa se joskus yrittää tulla minun tuoliinkin.

Kämppikseni on aika laiska. Se ei useinkaan jaksa ruveta juoksemaan minun kanssa. Toisaalta laiskuudessa on myös hyviä puolia: esimerkiksi se tulee aika laiskasti paikalle, kun emäntä antaa kinkkua, niin usein minä ehdin syödä kaiken. Hah! Tartu hetkeen, kämppikseni! Se on kissanelämän laki.

Emme ole ylimpiä ystävyksiä, mutta yhteiselomme toimii ihan mallikkaasti. Onneksi asunnossamme on hyvin tilaa ja monta lekottelupaikkaa. Kämppikseni on ominut työhuoneen ja siellä olevan emännän nojatuolin. Minä puolestani hallinnoin pitkälti olohuonetta, myös kylppäriä ja makkaria, joskus keittiötäkin. Niin ja parveketta.

Yhtenä päivänä kämppikseni oksensi matolle ja lattialle. Se oksentelee silloin tällöin karvapalleroita, joskus myös ruokaa liikaa syötyään. Sitten se meni laatikolle hakemaan hiekkaa tassuihinsa, ja kohta sen jälkeen tuli peittelemään sillä hiekalla oksennusta. Emäntä sanoi, että aika fiksua. Mutta minusta olisi ollut fiksumpaa mennä oksentamaan sinne laatikolle suoraan. Ei olisi emännän tarvinnut siivota.

Naistenpäivä

Ei minulla tänään ollut muuta kuin hyvää naistenpäivää kaikille naisille! t. Leijona

p.s. Emäntä käski minun kirjoittaa näin.

Ylöspäin

Me kissat olemme sellaisia eläimiä, että yleensä tykkäämme korkeista paikoista. Tosin olen kuullut kissoista, jotka eivät ole osanneet tulla puusta alas. Mutta ainakin hienosti ovat osanneet sinne mennä. Pitää siitä antaa kehut! Ja rapsutukset!

Täällä ollaan ja näköjään täällä on jokin muukin!

Minäkin tykkään joskus hypätä hyllyjen päälle. Toisinaan useinkin. Emäntä on kyllä siitä joskus vähän huolissaan ja harmissaan. Minä luulen, että sen vuoksi, että se pelkää minun sotkeutuvan pölyyn, jota siellä on. Ehkä en ole vielä tarpeeksi selvästi ilmaissut, mutta mielestäni olisi hyvin tärkeää pitää myös hyllynpäällykset puhtaina AINA siltä varalta, että kissa sinne sattuu eksymään.

Olisiko täällä vielä ylenemismahdollisuuksia?

Tuossa yhtenä päivänä juoksentelin ja lopulta hyppäsin olohuoneen hyllykön päälle. Isäntä luuli, etten pysty siihen ilman apuvälineitä, mutta näytin hänelle taitoni.

Pikkuemäntä ihmetteli lattialla ja katsoi korkeuksiin, että mitä minä oikein teen. Ihan vielä se ei tullut perässä, mutta minulla on sellainen hassu kutina tassupohjissani, että ei aikaakaan, niin se seuraa meitä!

Ja osasin tulla nätisti itse myös alas!

Kissakahvila

Luin vastikään lehdestä, että johonkin paikkaan on avattu kissakahvila. Ja kuulemma punaisen pallon maassa on sellaisia monta. Minusta se on tosi hieno juttu, varsinkin sellaisille ihmisille, joiden kotiin ei kissa mahdu. Mutta täällä Suomessa ei taida sellaista olla, vielä.

Kissakahvila on sellainen paikka, jossa on kissoja ja kahvia ja ihmisiä. Sitten ne ihmiset, jotka siellä käy, voi rapsutella kissoja samalla kun juovat kahvia. Tai en ole varma, juoko ne kahvia. Ehkä leikkivät vaan kissojen kanssa. Mutta niitä kissoja ei voi ottaa sieltä mukaan niin kuin jostain paikoista kahvia voi ottaa. Se ero siinä on.

Minä olen kyllä ajatellut, että eläkepäivilläni voisin ruveta pyörittämään sellaista kahvilaa. Minulla on kavereita, ketkä voisivat sinne tulla rapsutettavaksi. Ja emännällä on kavereita, jotka voisivat sinne tulla rapsuttajiksi. Niin ja te blogini lukijat voisitte kanssa tulla sinne käymään. Mutta siellä kahvilassa saisi kahvia ja kakkuakin ja pullaa. Ja kinkkua! <3

Kuukauden Lukijakissa: Maaliskuu

Taas on kalenterin sivu käännetty ja aika antaa tilaa lukijoilleni. Maaliskuun Lukijakissa herätyyys, kuka olet?

Tiikeri aka Mona. Olen 12-vuotias kotikissa. Synnyin navetassa ja pentuna olin kuulemma ihan villi ja epäilevä. Nykyisin olen rauhallinen ja ihmisvieraatkaan ei haittaa minua. Mutta vieraista kissoista en tykkää, kavereista kyllä.

Heh, oikea maaliskuun misu, tyttöystäväainesta selvästi, vaikka taidatkin olla aika puuma minulle. Missä asustat?
Olen asunut useammassa paikassa näiden ihmisteni kanssa, mutta nyt jo useamman tovin jossain, missä on kuulemma hirvivaara. Olen kyllä nähnyt peuroja ja jäniksiä, sekä ketun jäljet, mutten vielä yhtään hirveä.

Hirvi on kyllä ihan hyvää, mutta olen kuullut, että ne on kissoja vähän isompia, ettei ihan hiiriä ainakaan. Onko sinulla muita lemmikkejä?
Asun mun ihmisten kanssa, joita oli tosi pitkään kaksi, mutta jokunen aika sitten ilmaantui myös kolmas, sellanen pieni. Sitten on mun kaveri, senkin lempinimi on Leijona.

Vau! Minä olen muuten tavannut sen pienen ja sen toisen ihmisen. Totuuden hetki, mikä on lempiruokaasi?
Ennen tykkäsin hiiristä eniten ja metsästin niitä. Nyt on jotenkin alkanut tympimään se homma. Valmiit kanaruuat on herkkua, ne tulee helposti lautasella, etenkin kun vähän muistuttaa noita ihmisiä. Kinkku on kans hyvää, mutta ei niistä muovipaketeista, yäk. Paperiin kääritty on oikein maittavaa.

Ai, minäkin haluan paperikinkkua! Kämppikseni varmasti myös, saisi silputa paperin samalla. Mikä on lempipuuhaasi?
Nukkuminen. Löydän aina parhaat, pehmoisimmat ja lämpimimmät paikat nukkua ja yleensä nukun aika monta tuntia yhteen pötköön. Sitten hiiviskely ja ihmisten käskyttäminen on kans kivaa. On kiva, kun saan nuo ihmiset seuraamaan mua, kun vaan naukasen kovaa ja tuijotan nurkan takaa. Sit voi köpötellä seuraavan nurkan taakse, ja ne tulee perässä. Sitten voi hypätä niitten selän päältä vaikka kaappiin nukkumaan.

Taidat olla aika taitava, kun ihan ihmisen selän päältä hyppäät. Minä en ole kokeillut, enkä ole ihan varma uskaltaisinko. Tai siis tokihan minä uskaltaisin, mutta emäntäni tai isäntäni saattaisi säikähtää...
Tykkään myös ulkoilusta, jos ei oo liian kylmä, ja lintusten katselemisesta sohvan selkänojalla istuen. Ennen tykkäsin tosiaan metsästääkin, mutta en mä jaksa enää. Se on vähän liian aikaa vievää hommaa, nukkuakin voi. Joskus leikin vähän metsästyshommia ja painin tuon kaverin kanssa. Ihan vaan että pysyy kunnossa ja vähän senkin takia, että se muistaa kuka täällä määrää.

Kuulostaa kyllä todelliselle kissanelämälle! Joka päivä kissanpäivät! Varsinkin tuo ulkoilu on jännittävää, jos joka päivä pääsee ja voi ihan metsästääkin. Mikä on mottosi?
Mulla on niitä kaksi.
1. Mä olen pomo.
2. Ks. kohta yksi.
(hähäähää, tää oli sellanen vitsi, juu nau..)

Hehee, toimii! Mitä yhteistä meillä on?
Yhteistä meillä on se, että mullakin on tosi vahva oma tahto ja tykkään rapsutuksista. Ja silloin kun mua pitää rapsuttaa, niin en anna siinäkään periksi, vaan seuraan ja tungen syliin. Mä olen myös hoitanut tosi paljon vauvaa, ja etenkin silloin kun se oli pieni, mä vahdin sitä. Ja sitten mullakin on kämppis.

Ihan kuin kertoisit minun elämästäni! Olisipa kiva tavata ihan livenä, niin voisimme jatkaa tästä...