Fanilahja!

 

Minä sain tänään elämäni ensimmäisen fanilahjan! Tai siis olen minä lahjoja saanut kyllä, mutta ne on olleet lähinnä pikkuemännän isovanhemmilta. Mutta tänään emäntä toi minulle tämmöisen hieno magneetin, jonka yksi blogini lukija oli minulle lähettänyt. Suurkiitokset tuolle hienolle ihmiselle! Pidän tuota lahjaa kuin kallista aarretta. Pikkuemäntä ei saa koskea siihen!

Pikkuemännästä puheenollen...se tuli takaisin. Mutta sain minä yhden yön nauttia vauvana olosta. Ja kuten voitte arvata, otin siitä kaiken ilon irti. Menin illalla nukkumaan emännän ja isännän väliin, kehräsin niin kovaa, että ne nukahti molemmat. Ja aamulla menin antamaan emännälle suukon suoraan nenänpäähän.

Televisiossa sanottiin muuten, että olisi tulossa syysmyrsky. En ole varma, miten kova puhuri on tulossa, mutta sen tiedän, että emäntä on ainakin turvassa. Minä pidän siitä huolen makoilemalla sen sylissä. Jos sähköt menee poikki, ei tule kylmä, kun minä lämmitän.

Hyvä päivä

Good ol' days - kissa vauvana

Tänään on kuin vanhoina hyvinä päivinä! Aamulla emäntä, isäntä ja pikkuemäntä lähtivät kassien kanssa sadesäähän. Vaikka onkin ihan kunnon sade, pitää kuulemma auton tassut vaihtaa kuitenkin jossain vaiheessa. Jotain siihen liittyvää niillä ainakin oli.

Sitten kotiin tulivat isäntä ja emäntä! Pikkuemäntä jäi johonkin matkan varrelle. Ne rupesivat siivoilemaan, ja minä karkasin vähän kauemmas, kun se pahkeisen mölytoosa käynnistyi. (Tuo sanonta on kuulemma vanhentunut, mutta ymmärrettävissä.) Kun se puunaus ja kuuraus vihdoin loppui (ja vähän siinä välissäkin) pääsin sekä emännän että isännän syliin. Saan olla keskipisteenä!

Ihan pikkuisen ihmettelen, että missähän se pikkuemäntä on, kun alkaa olla pimeääkin. Mutta en anna sen vaivata sen enempää. Nautin tilanteesta joka karvallani!

Me leikitään taas!

Pikku mäntä sai semmosen lahjan mis oli näitä naruja ja sit me leikittiin vähä.

Sit se anto mun kattoo niitä iha ite.

Pikku mäntä otti tän kuvan. Mä näyn siinä!

Tavallisia hetkiä

Tavallisissa päivissä on paljon mukavia hetkiä. Esimerkiksi se, kun emäntä pesee kuumaa pyykkiä. Silloin minä haluan ehdottomasti hypätä makoilemaan pesukoneen päälle ja torkahtaa siinä. Meillä ei ole kotona uuninpankoa, enkä saa hellalle mennä, joten pesukone olkoon orteni.

Ihmettelin kyllä, että miksei jokainen koneellinen ole kuumaa pyykkiä, mutta emäntä kertoi, ettei kaikki vaatteet kestä korkeita lämpötiloja. Minun mielestä ne pyykit on kyllä aina samalla korkeudella, ja minä niiden yläpuolella.

Muita viime päivinä tapahtuneita kivoja juttuja on muun muassa se, että pikkuemäntä osasi antaa minulle kinkkua. Tosin se kyllä ihan vähän maistoi sitä itse ensin. Sekin on ollut mukavaa, että emäntä otti pari päivää vapaata meidän hoitoa varten. Se kyllä väitti, että ne vapaapäivät johtuu muka nuhasta ja lääkekuurista. Taisi huijata! Olen iloinen myös siitä, että kämppikseni on kiitettävästi kisannut kanssani. Joskus arki on oikein mukavaa.

Katse kertoo

Mä oon taas ihmetelly et miks täällei oo isäntä kotona. Eikä oo pikku mäntäkää. Pelkkä emäntä ja Leiona. Mä luulin et ne muutki tulee ku emäntä tuli muttei ne tullu vaik mä olin ovella vastassa. Ne on taas jossai.

Mut emännällä on ollu siks mahrollista ottaa meist kuvii ja sit viel se on harjotellu jotai ohjelmaa joka ei oo telkkarissa. Se ohjelma tekee kuvista parempii ehkä. Mut mä vähä epäilen ku ei se oo telkkaris. Mä oon kattonu kyl telkkarii jos siel on eläimii. Joskus on.

Ja nyt meil on ollu taas kaks hiekkistä. Se on kivaa ku voi levittää hiekkaa lattialle. Ja pahviiki mä vähä testasin mut emäntä ei tykänny. Ja sit viel mä oon vähä käyny emännän vieres kehräämässä mut toi Leiona on enemmän siinä enkä mä niin paljoo.

Täs on pari kuvaa musta. Emäntä osaa ottaa musta sellasii kuvii mis mä näytän pieneltä. Oikeesti mä oon isompi. Vähä. Joskus mä voisin taas räpätä. Enskertaa!

Hiirijuttuja

Hiiret ovat olleet tämän päivän puheenaiheena. Luin nimittäin uutisen, että jossain oli hiiri mennyt jyrsimään vauvaa. Mielestäni tuo uutinen on järkyttävä esimerkki siitä, mihin maailma menee, jos ihmisillä ei ole kissoja! Meillä ei olisi voinut käydä noin, koska minä tai kämppikseni olisimme olleet hiirtä vastassa.

Toinen hiirijuttu on semmoinen, että emännällä taitaa olla hiiri kyynärpäässä. En ole sitä kylläkään nähnyt, vaan useammin sillä on kädessä hiiri, tai ainakin se väittää sen laitteen olevan hiiri. Tosin on sillä myös sormet kädessä, ja ne toimii kuulemma monessa asiassa kuin hiiri. Paitsi ei joka tietokoneessa vissiinkään.

Luulen, että se kyynärpäähiiri on vain hiirenpoikanen, mutta ehkä on silti syytä tarkkailla tilannetta. Ettei vain menisi herkkupala sivu suun!

Huolia

Minua ovat koskettaneet kovasti viime aikojen uutiset. Enkä puhu nyt ollenkaan mistään öljynporausasioista tai erikoisista tervehdyksistä, vaan siitä, että moni kissa on talven koittaessa vailla kotia.

En vaan voi ymmärtää, että ihmiset voivat tehdä niin, että jättävät kissan mökille tai jonnekin muualle. Vaikka olemme taitavia, älykkäitä, itsenäisiä ja nokkelia, emme pärjää kylmässä pitkään. Paitsi ehkä ilveskissat, mutta ne pelkäävätkin ihmisiä, ja joitakin tamperelaisia kuulemma. En kyllä ymmärrä miksi.

Löysin Hesyn sivuilta työpaikkailmoituksen. Täytyy sanoa, että siinä olisi minulle hyvä työ, jos sellaista etsisin. Saisin olla kissaylipäällikkö ja komentaa ihmisiä hoitamaan löytökissoja. En tosin ihan tiedä, mitä tarkoittaa työsuojelu tai budjettivastuu. Ehkä ne on jotain uusia kissanruokamerkkejä! Uskon, että pärjäisin haussa hyvin, sillä minulla on hyvät vuorovaikutustaidot ainakin. Eikä siinä sanottu, että haettaisiin ihmistä kyseiseen tehtävään.

Taidan kuitenkin tyytyä pakoilemaan pikkuemännän lähestymisyrityksiä täällä kotona. Se haluaa aina paijata ja tuoda minulle leluja. Yritän kyllä tosissani välillä karkuun, pois kotoa, mutten ole vielä onnistunut. Enkä tiedä, miten minun päivittäisen kinkkuannokseni sitten kävisi, jos en olisikaan kotona. Kämppikseni saattaisi jopa syödä sen!

Maailman Eläinten Päivä

Nyt tiedän, mistä tulee lyhenne MEP. Tietenkin Maailman Eläinten Päivästä, joka on muuten tänään, 4. lokakuuta. Ja tänä vuonna, vihdoin, on suomalaisen Eläinten viikon teemaeläimenä kissa!!! Viime vuonna sitä juurikin peräänkuulutin. Viikon tarkoitus on purkaa yleisiä harhakäsityksiä kissoista sekä kertoa, miten kissaa hoidetaan hyvin.

Minäpä kerron muutaman asian tuohon liittyen. Kissa on ihana, mahtava, älykäs, viisas, hellä ja taitava. Se ei ole harhakäsitys, vaan täyttä faktaa! Nyt siis kannattaa omaksua tämä tieto.

Ja toisekseen, hyvään kissanhoitoon tarvitaan ihminen, ruokaa, koti ja rakkautta. Kissaa ei voi hoitaa liian hyvin. Kinkkua voisi antaa joka päivä, jos ei ole allerginen. Ja kissan pitää saada nukkua emännän mahan päällä! Siinä on hoitajalle haastetta kerrakseen. Voisi minunkin emäntäni ja isäntäni ottaa vinkit haltuun.

Tähän loppuun vielä haluan toimija valistajana. Minä luulin ensin, että se tarkoittaa valitusta, mutta emäntä valisti minua, että se on opettamista tai tiedon jakamista. Luotan siihen.

Tiesitkö?
- Maailman Eläinten päivää juhlittiin ensimmäisen kerran vuonna 1931 Italian Firenzessä.
- Suomessa Eläinten viikkoa on vietetty jo vuodesta 1959 alkaen.
- Kissa on Suomen yleisin seuraeläin.

Tulipalokissa

Kissa vahdissa.

Luin eilen surullisen, mutta hienon uutisen kissasta, joka pelasti naisen palavasta asuntovaunusta. Tuo kissa oli varsinainen sankari, mutta teko vaati uhrinsa, ja kissa kuoli palossa. Nainen selvisi.

Hiljentykäämme hetkeksi lajitoverini muiston kunniaksi.

Minun mielestä ihmiset voisivat olla varovaisempia tulen kanssa. Olen kyllä kuullut, että joskus jotkut laitteetkin saattavat sytyttää tulipalon. Minä tiedän, että jos menee nuuskimaan kynttilää kovin läheltä, saattaa viiksikarva kärähtää. Onneksi meillä on sellaisia varoitusjuttuja, jotka välkkyy. Ja sitten tietysti kaksi kissaa! Ovat ihmiset turvassa.

Kuukauden Lukijakissa: Lokakuu

Vuoden viimeinen kvartaali käynnistyy ja sen saa kunnian aloittaa Lokakuun Lukijakissa. Heipä hei, kuka olet?
Olen Tyyne Ei Alas Pöydältä Nyt Heti Usko Jo. Olen varmasti kuninkaallista sukua, koska minulla on noin monta nimeä. Yleensä palvelijani kutsuvat minua vain Tyyneksi tai Tympykäksi ja joskus kaikilla ihmeellisillä lempinimillä kuten Sandis, Räpiköivä Rääpäle ja Punttihousu. Luulisin etteivät he itsekkään tiedä mistä nuo kaikki nimet tulevat.

Rakkaalla kissalla on monta nimeä! Minuakin emäntä kutsuu monella eri nimellä. Missä asut?
Asun Raumalla korkeassa valkoisessa talossa. Muutimme tänne kauhealla tohinalla muutama viikko sitten. Aluksi pelästyin muuttojuttua, kun en tiennyt mitä se tarkoittaa ja menin sohvan käsinojan sisälle piiloon. Toinen palvelijoistani sitten joutui minut sieltä ulos vetämään. Nyt olen kuitenkin tyytyväinen siihen että muutettiin, sillä täällä uudessa kodissa on pitkä käytävä jota pitkin on kiva juosta aina iltalenkkiä. Ja muutenkin täällä on enemmän tilaa ja kauheasti kaikkea tutkittavaa ja parveke jonne menen välillä ottamaan aurinkoa ja katselemaan lentäviä paisteja.

Heei, pääseekö sohvan käsinojan sisään piiloon? Täytyy yrittää, toimiiko meillä. Se, että on tilaa on kyllä kivaa. Ja parveke! Kenen kanssa asut?

Asun kahden palvelijani kanssa. Yleensä he ovat oikein mukavia ja tykkään loikoilla sohvalla heidän vieressään. He rapsuttelevat minua ja juttelevat hassuja. Joskus jompikumpi saattaa kuitenkin hiukan ärähtää jos vaikka satun maistelemaan vähän tuolin käsinojaa tai juoksemaan niin kovaa iltalenkillä että maljakko kaatuu ja silloin menen sohvan alle hetkeksi. Joskus sunnuntaisin he nukkuvat kauhean pitkään ja silloin vähäsen huolestun ja herättelen heitä maukumalla mahdollisimman kovaa. En oikein aina muista mikä aamu heidän pitää kiiruhtaa sinne työjuttuun ja mikä päivä he jäävätkin tänne kotiin minun kanssani.

Kyllä joka kissalla täytyy palvelijoita olla! Mitä syöt mieluiten?
No mieluiten syön tietenkin katkarapuja. Niitä on kyllä illalliseksi ihan liian harvoin jos minulta kysytään. Tykkäisin kovasti syödä myös tonnikalaa ja sellaisia raksuja joita palvelijat kutsuvat karkeiksi. He ovat kuitenkin sanoneet, että ne eivät ole hyväksi minulle ja siis niitäkin saan aika harvoin. Minulla on aika herkkä massu ja sairastun helposti jos saan vääränlaista ruokaa, joten yleensä syön kuitenkin sellaista liharuokaa jossa on sininen kansi. Se on onneksi ihan hyvää, sillä ovat nuo yrittäneet sellaista punakantistakin minulle antaa ja siitä en tykännyt yhtään.

Jee, katkarapuja olla pitää! Mutta tämä oli minulle uutta, saako ruokaa erivärisillä kansilla? Meillä on lähinnä vaan pussiruokaa. Mikä on lempipuuhaasi?
Oi, lempipuuhaani on leikkiä parhaan kaverini Kepin kanssa. Keppi on ollut minulla ihan aina. Laitan Kepin suuhuni ja juoksen oikein kovaa seinää tai hyllyä päin niin että Keppi singahtaa. Se on hauskaa ja aika jännittävää. Joskus jompikumpi palvelijoistani myös heiluttaa Keppiä ja sitten juoksen sen perässä. Tykkään myös iltalenkeistä ja juoksen edestakaisin pitkin käytävää oikein kovaa. Joskus niin kovaa että en ehdi jarruttaa ja juoksenkin seinää päin. Se on hieman noloa, mutta ei kuitenkaan haittaa kauaa. Iltalenkin jälkeen voinkin sitten käpertyä sohvalle palvelijan viereen rapsuteltavaksi. Sekin on ihanaa.

No takuulla on! Mutta tuo Keppi kuulostaa kyllä erikoiselta. Meillä pikkuemäntä on löytänyt jonkun esineen, jota kutsutaan sähläysmailaksi. Luulen, että se on jotain sukua Kepille. Mikä on mottosi?
Mitä kovempaa, sitä kovempaa! Tämä pätee kaikkeen tekemiseeni, sillä tykkään syödä, kehrätä ja maukua äänekkäästi ja myös kaikkein kivointa on kun saa juosta ihan täysillä.

Pistät siis kaiken peliin! Kunnon kissameininkiä. Mitä yhteistä on sinulla ja minulla? 
Leijonaa olen kuullut joskus sanottavan viidakon kuninkaaksi (asutko viidakossa, sitä en kyllä tiennyt) ja minähän olen myös kuninkaallista syntyperää.

Tuo on kyllä niin totta! En minä ihan viidakossa muuten elä, vaikka meillä onkin vihreä matto. Kiitos paljon Sinulle ja terveisiä!