Olemme kämppikseni kanssa nauttineet siitä, että olemme saaneet emännän jakamattoman huomion. Tai ainakin minä olen nauttinut. Isäntä ja pikkuemäntä ovat taas jossain kyläilemässä.
Emännällä on ollut kerrankin vähän aikaa meille, vaikka onhan sen tietokone saanut olla enemmän aikaa sen sylissä kuin minä. Mutta olen sentään saanut nukkua emännän vieressä, se on rapsutellut minua, juossut minun kanssa, antanut kinkkua ja katkarapuja, leikittänyt meitä. Oikein luksusta!
Eilisaamuna köllimme vierekkäin vielä pitkään sen jälkeen kuin emäntä oli herännyt. Se oli hyvällä tuulella, kun oli saanut nukkua myöhään, ja minäkin olin nukkunut. Makoisaa elämää. Tähän voisi jopa tottua!
Tiedän, että olen tässä syksyn aikana kritisoinut emäntää sen kiireiden vuoksi, mutta se minun täytyy kyllä tunnustaa, että ei minulla oikeasti voisi olla parempaa sihteeriä. Emäntä osaa niin hyvin lukea ajatuksiani, etten usko muiden pystyvän siihen, ainakaan samalla tehokkuudella. Kivaa, että emäntä on minun!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti