Niin tulivat kotiin omat ihmiset, mutta hoitajat eivät onneksi vieneet hellettä mennessään. Ääntä tänne tuli taas enemmän, mutta ei se haittaa. Vaihtelu virkistää.
Näillä säillä minä nautiskelen pitkistä päiväunista. Kuka olisi arvannutkaan?! Heh. Ja yritän päästä ulos, mutta isäntä sanoi, että siellä olisi vielä kuumempi kuin täällä sisällä, eikä päästänyt. Ehkä huomenna.
Annoimme kämppikseni kanssa hoitajiemme elää siinä uskossa, että olemme tulleet vanhoiksi, koska emme jaksaneet juuri leikkiä. Saimme kyllä katkarapuja ja paljon rapsutuksia.
Minä sain makoilla molempien sylissä. Juuri sellainen loma kuin olin
toivonutkin! Nyt voin taas keskittyä muistuttamaan emäntääni roolistaan
minun rapsuttajanani ja sihteerinäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti