Vaanija

Olen huomannut, että pitää olla tosi varuillaan täällä kotona. Meillä on nimittäin sellainen vaanija, joka yrittää aina (emännän tai isännän) silmän välttäessä hyökätä meidän ruokakipolle! Tosin pikkuemäntä antaa tuon vaanimisen huomatessaan aikamoisen äänimerkin. Pikkuemäntä on selvästi meidän puolella. Se antaa kinkkuakin oikein hienosti ja oma-aloitteisesti.

Tuo pikkusisko on kova menemään. Minä luulen, että kämppikseni on opettanut sille huonoja tapoja. Esimerkiksi se, että molemmat tykkäävät silputa paperia, mikäli joku sattuu unohtamaan sellaisia lattialle. Molemmat ovat myös kovin johtojen perään. Minäkin olen, mutta vain heiluvien johtojen, en seinän vieressä kulkevien. Pikkusisko ja kämppikseni yrittävät syödä myös niitä johtoja paperien lisäksi.

Mutta siitä annan pikkusiskolle kyllä pisteet, että se tykkää minusta ja siitä, jos vähän hellästi näykin sitä. Ja se osaa jo aika hienosti silittää ja rapsutella. Eikä se töki korvaan tai silmiin tai muualle. Mutta hännästä se tykkää kiskaista, jos vain onnistuu tarttumaan. Siitä minä en tykkää!