Minäkö muka kasvissyöjä?

Pikkusisko ei selvästikään vielä oikein ymmärrä, etten minä ole mikään kasvissyöjä! Kerta toisensa perään se yrittää tarjota minulle vihreää syötävää, mitä se itse tykkää mutustella. Huomattavasti mielummin syön pikkuemännän tarjoiluja eli kinkkua. Tosin viime päivinä se on vain kiukutellut, jos emäntä on ehdottanut minun ruokkimistani. Ilmeisesti se kuuluu ikään. Kiukuttelu siis.

On meillä kuitenkin pikkusiskon kanssa yhteisymmärrys päiväunista. Ja onnekseni pikkusisko tuntuu sopeutuvan siihen, että jos minä olen ensin sängyssä, se antaa minun olla paikallani.

Pikkusisko on ruvennut kulkemaan nelitassuisesti. Toki kyllähän se seisoo jo kahdella tassullakin, mutta menee vain reunoja pitkin. Pikkusiskoa tuntuu kiinnostavan edelleen minun ja kämppikseni ruokakupit ja hiekkalaatikot, niin ja lelut. Pikkuemäntä puolestaan on ymmärtänyt aina jättää ne rauhaan.

Törmäsin uutiseen kissasta, joka oli pelastanut hylätyn vauvan. Siinä yksi hyvä esimerkki siitä, kuinka huomaavaisia ja huolenpitäjiä kissat ovat sekä kuinka kissat ja lapset kuuluvat yhteen. Niin meilläkin. Luonnollisesti!