Kissavideoviikko tulee jälleen!

Pääosan esittäjä kuvaustauolla

Viime vuonna vietin kissavideoviikkoa. Ajattelin tänäkin vuonna toteuttaa moisen ja haluaisin haastaa bloggailevat kissaystäväni siihen myös. Koska ihmiset lomailevat hyvin paljon näin kesäaikaan, eivätkä välttämättä ole niin paljon tietokoneen ääressä, olen ajatellut, että sopiva ajankohta on sama kuin viime vuonnakin eli koulujen alun jälkeinen viikko: 17.-23. elokuuta.

Ajatus on siis se, että joka päivä tuon viikon ajan blogissa julkaistaan yksi kissavideo arkeen palanneiden ihmisten päiviä piristämään.

Kissavideoviikkoon on vielä hetki aikaa, joten sitä varten on aikaa rakentaa lavasteita ja palkata näyttelijöitä. Ja jos ei omasta takaa actionia löydy tarpeeksi, sallittakoon se, että linkkejä netistä löytyviin kissavideoihin voi silloin myös jakaa, muttei tietenkään väittää niitä omiksi.

Tästä haasteesta palkkioksi saa hyvän mielen itselleen ja kanssakissabloggaajille sekä blogien seuraajille. Toivottavasti lähdette innolla mukaan videoimaan parhaat kehräykset, ikimuistoisimmat saalistukset, raikuvimmat mielenosoitukset ynnä muut sellaiset kissamaiset touhut. Näin saamme aikaan viikonmittaiset virtuaaliset kissavideofestarit. Meillä kuvaukset ovat jo käynnistyneet.

Tiikerinpäivä

Eilen vietettiin kansainvälistä tiikerinpäivää. Meilläkin asustaa yksi tiikeri meidän - Leijonan ja pantterin - lisäksi. Katsokaa vaikka.

Olen kyllä hieman kateellinen, sillä meillä leijonilla ei ole omaa päivää. On kuitenkin todella hienoa, että tiikereillä on, sillä ne ovat niin uhanalaisia. Onneksi niiden suojelutyö on tuottanut tulosta, sillä niiden määrä on ainakin alueittain saatu kasvuun.

Meidän ihmiset kävivät taas viimeviikolla siellä Korkeassa saaressa katsomassa eläimiä. Pikkuemäntä oli erityisen innoissaan kaikista kissaeläimistä. Tiikerit olivat olleet hyvin aktiivisia ja lähettäneet minulle terveisiä. Pikkuiset lumileopardinpoikaset leikkivät innokkaasti. Pikkusisko luuli, että kaikki ne eläimet on koiria.

 

 

Korkean saaren tiikerit saivat eilen paljon uusia leluja, nimittäin jalkapalloja. Minä pidän enemmän sählypalloista, vaikka tuossa kerrottiinkin, että urosleijona puhkaisee pallon leikin lopuksi. Sählypallossa on jo valmiiksi reikiä, niin minun ei tarvitse!

Tähän loppuun sopii oikein hyvin pikkuemännän yksi lempilaulu: Mimmien Tiikeri.

Kotiloman lomakuvia

Meidän ihmiset on taas jossain liesussa muutaman päivän. Meille tulikin hoitaja kotiin siksi aikaa. Näin kesäaikaan ovat ihmiset olleet useampaan otteeseen poissa jopa yön yli, mutta silloin meillä on käynyt muita hoitajia. Yleensä aina meidän hoitajilla on jossakin vaiheessa ollut oma kissa tai kissoja, niin ne tietää, kuinka kissa pysyy tyytyväisenä: herkuilla ja runsaalla rapsutusmäärällä.

Voi siis sanoa, että meillä on paremmat oltavat silloin, kun meidän ihmiset on pois. Minä ainakin olen niille hyvin kiitollinen siitä, että käyvät välillä tuulettumassa, niin saan olla rauhassa kotini kuningas ilman pikkuihmisten kiljahduksia ja juoksemisia.

Kämppikseni on luonnollisesti myös tyytyväinen ja rentoutunut. Se on kerrankin päässyt haistelemaan parvekekukkiakin.

Kesäherkkuja

Allergiselle kissalle, kuten minä, on vaikea löytää sopivia kesäherkkuja. Suurin osa kissamuonista jää oitis kauppaan, sillä niissä on kanaa tai vehnää. Onneksi saamme välillä katkarapuja kuivamuonan lisäksi.

Isäntä löysi myös Prismasta meille niitä samoja herkkuja, mitä voitimme talvella blogiarvonnasta. Niitä tonnikalaversioita olen pystynyt syömään, ja ai että ne maistuvatkin! Ne ovat oikea kesäherkku.

Ihmiset tykkäävät jostain kumman syystä kaikenlaisista makeista asioista. Emäntä ostaa joka kesä meille ison laatikollisen mansikoita. Minä kävin ihmettelemässä niitä myös, mutta en luvannut auttaa perkaamisessa. Sitten se teki tuommoisen kakun. Hyi, en tykännyt, kun en edes halunnut haistella.

Aktiivista elämää

Emäntä sai reilu viikko sitten sellaisen pirullisen vekottimen käteensä. Sen jälkeen se on ollut omasta mielestään hyvin aktiivinen. Minun mielestä se on ollut kaikkea muuta! Iltaisin sen on pitänyt saada lukemat täyteen ja jumppailla. Se tarkoittaa siis hirveitä asioita kissan kannalta: emäntä ei ole paikallaan, enkä näin ollen pääse sen syliin makoilemaan!

Emäntä kyllä yritti aluksi sen saatuaan rapsutella minua, leikkiä kissaa ja kaikenlaista muuta puuhaa, mutta kun numerot eivät kasvaneet sellaisesta touhusta, niin se tyytyi tanssimaan ja kävelemään. Olen yrittänyt olla siinä mukana, tarttua selkään kynnelläni kertoakseni, että hei, minäkin olen olemassa!!!

Olen päättänyt, että hävitän siltä sen jutun. Harmi vain, ettei se juurikaan laske sitä kädestään. Jospa isken, kun emäntä menee suihkuun. Ihan hiljaa hiipien. Uskon, että jos sillä ei ole sitä härpäkettä kädessään, se istuisi sohvalla kaiket illat ja rapsuttelisi minua.

Lukuhaaste ja -lupaus

Emäntä kuuli tässä yhtenä päivänä radiosta, että monikaan ei enää lue kirjoja. Silläkin lukeminen on jäänyt viime aikoina melko vähiin, tai no lukeehan se joka päivä, mutta ne kirjat on kyllä pikkuihmisten valitsemia eikä niissä ole juuri muuta kuin kuvia. Kyllä se sentään lukee blogeja.

Mutta mikä voisikaan olla mukavampaa, kuin saada emäntä istahtamaan sadepäivän iltana sohvannurkkaan ilman mitään vempeleitä. Emäntä ottaisi minut syliin, rapsuttaisi toisella kädellä ja toisella pitelisi kirjaa.

Haastan kaikki blogini lukijat lukemaan edes yhden kirjan kuukaudessa, joko kissoista kertovan tai ihan ihmisten maailmaa käsittelevän. Sellaisen ihan oikean kirjan, jossa on rapisevia lehtiä ja joiden päällä voi kissakin ehkä vahingossa makoilla. Vaikka toiset tykkäävätkin nykyisin lukea kaikenlaisilla laitteilla, on aidossa kirjassa haju ja paperin tuntu. Ja niitä ainakin vielä on olemassa, jos ei kotona itsellä, niin kirjastossa ja kaupoissa ainakin.

Lupaan itse makoilla emännän sylissä tai vieressä, kun hän lukee yhden kirjan kuukaudessa. Ja lupaan myös kommentoida ainakin silloin tällöin emännän lukemia blogeja.

Lukuiloa kesään!

Silmän kääntö temppu

Siit on jo aika kauan ku mä oon päässy kirjottaa. Täs mä oon taas. En oo ehtiny juuri räppääkkää vaik mulla on nyt toinenki taiteilia nimi. Musta möhkäle. Nii ne vara hoitajat sano mua. Ja kyl mä kohta meinaan tehrä taas kam päkin niinku se räppäri Poskikin tekee.

Mäntä sano et must on tullu vanha. Mut kyl mä silti jaksan olla rapsutettavana jos meillä vaa käy ihmisii. Ja on joskus käyny. Sillonki ku nää meirän ihmiset on ollu poissa meillä kävi tuttuja pikku ihmisiä hoitamassa. Yks oli vähä isompiki ja se rapsutteli mua.

Mut toi otsikko tarkottaa sitä et mä osaan kyl vielä tehrä silmän kääntö tempun. Eli yhres hetkes mä oon iha vieressä mut seuraavassa mua ei enää näy. Erityisen hyvin se toimii ku on pimeetä.

Nukkumatti, nukkumatti lasten ja kissojen

Meillä on tapahtunut taas muutoksia nukkumisjärjestelyissä. Erittäin positiivisia sellaisia, sillä minä pääsen nyt yölläkin emännän viereen!!! Pikkuihmiset ovat muuttaneet omaan huoneeseensa nukkumaan, vihdoin! Tosin en saa kehrätä liian kovaa, enkä vallata emännän tyynyä, sillä silloin se ajaa minut pois.

Valitettavasti vaan päiväaikaan pikkuihmiset pitävät emännän turhan kiireisenä, ettei se kunnolla ehdi rapsuttelemaan minua, kämppiksestäni puhumattakaan. Pikkuemäntähän ei ole pitkiin aikoihin nukkunut päivällä, mutta että pikkusiskokin välillä melkein meinaa olla nukkumatta. Ja toisina päivinä pikkuemäntä on niin kiukkuinen, ettei pikkusiskokaan saa nukkua, vaikka se haluaisikin.

Päivisin minä olen siis viettänyt aikaani emännän paikalla isossa sängyssä, jotta pääsen hetkeksi rauhaan pikkuihmisiä. Viime viikon lämpiminä päivinä loikoilin enimmäkseen parvekkeella. Yritän kovasti näyttää mallia noille pikkuihmisille, että päivälläkin voisi nukkua.