Me kissat (kotikissat) saimme jalansijaa tämän aamun Helsingin Sanomissa. Voisin omalta osaltani kommentoida juttua, sillä olenhan aktiivinen lehden lukija. Kuten jo aiemmasta blogikirjoituksestani huomasitte, olen kehittänyt taiteen siitä, kuinka tieto imeytyy lehdestä minuun, kun makoilen sen päällä. Kaiken tämän lisäksi minulla on ajoittain vahvat mielipiteet ja olen myös aktiivinen kannanottaja - vai oliko se nyt hännännostaja?
Jutussa väitettiin julmasti, että kissa on tappanut lukuisia eläinlajeja sukupuuttoon. Mielestäni otsikko toi aika ikävän leiman. Kyllähän me saalistamme, pidämme huolta siitä, että sisätilat pysyvät hiiri- ja ötökkävapaina. Mutta ei me tahallaan isketä uhanalaisiin! Eikä olla läpeensä petoja ja pahoja.
Olen myös surullinen siitä, että jutussa leimattiin meidät erityisen haitallisiksi ja pahimpien tulokaslajien joukkoon. Kuitenkin niin moni kissa joutuu kärsimään jo huonosta kohtelusta, heitteellejätöstä ja muusta ikävästä. On hyvin paljon ihmisistä kiinni, miten paljon tuhoa aiheutamme. Muistutan, että tuomme myös hyvin paljon iloa ja hellyyttä.
Minä ja kämppikseni olemme hyvin sopeutuneet kaupunkiympäristöön ja sisäkissoiksi. Pääsen kyllä joskus uloskin - valjaissa- mutta jos siellä tulee jokin jännittävä juttu vastaan, haluan nopeasti takaisin kotiin. Ja sivuhuomautuksena, osaan mennä aina oikean ulko-oven eteen!
Minä teroittelen kynsiäni raapimispuussani, Leijona-lajitoverini aamujäällä. Tänään taistellaan taas, joten on ihan hyvä, että hieman on vielä jäljellä saalistusviettiä. Minä aion saalistaa itselleni aitiopaikan - emäntäni syliin ihan ilmaiseksi!
Jutussa väitettiin julmasti, että kissa on tappanut lukuisia eläinlajeja sukupuuttoon. Mielestäni otsikko toi aika ikävän leiman. Kyllähän me saalistamme, pidämme huolta siitä, että sisätilat pysyvät hiiri- ja ötökkävapaina. Mutta ei me tahallaan isketä uhanalaisiin! Eikä olla läpeensä petoja ja pahoja.
Olen myös surullinen siitä, että jutussa leimattiin meidät erityisen haitallisiksi ja pahimpien tulokaslajien joukkoon. Kuitenkin niin moni kissa joutuu kärsimään jo huonosta kohtelusta, heitteellejätöstä ja muusta ikävästä. On hyvin paljon ihmisistä kiinni, miten paljon tuhoa aiheutamme. Muistutan, että tuomme myös hyvin paljon iloa ja hellyyttä.
 |
| Saa rapsuttaa. |
 |
| Tässä minä viime kesänä ulkoilemassa. |
Minä teroittelen kynsiäni raapimispuussani, Leijona-lajitoverini aamujäällä. Tänään taistellaan taas, joten on ihan hyvä, että hieman on vielä jäljellä saalistusviettiä. Minä aion saalistaa itselleni aitiopaikan - emäntäni syliin ihan ilmaiseksi!
Hei Teukka!
VastaaPoistaMInä olen Arvi ja asun Vuosaaren Aurinkolahdessa. Näen täältä ikkunasta meren ja ja sen ylikin melkein sinne aavikolle, missä meidän rotu on syntynyt. Minäkin luin emäntäni olan yli sen kammottavan jutun Hesarista ja ällistyin.
MInä olen sinisenmusta solakka uros ja minulla on kapeat käpälät ja kapea kuono. Se mustatukkainen, josta blogissasi puhutaan, on ollut täällä sohvallani yötä. Se ei tiennyt, että minun mattoni kuuluu sohvan selkänojalle ja niinpä minä olinkin sen kainalossa ja leivoin tarmokkaasti. Tapanani on myös painaa poskeni vieraan poskea vasten: se on kissanposkisuudelma.
Saalistakaamme yhtä innokkaasti edelleen pölypalloja, kynänpätkiä ja lankakeriä. Minulla on maalla torpalla semmoinen laaja häkki, jossa saan olla.Siellä pörrää nurmikolla jos vaikka mitä.
Pörräilyä
toivoo Arvi
Hei Arvi, kiva kun jätit tassunjäljen! Kuulostaa mukavalta nurmikolla pörräily. Minäkin olen joskut saanut lekotella nurmikolla tuolla Pepsi-Kolan synnyinseuduilla. Varsinkin apiloiden seassa lentelee monenlaisia ötököitä.
VastaaPoista