Kämppikseni olisi halunnut kirjoittaa, mutta minä asetin yhden ehdon sille: emännän on saatava ensin siitä onnistunut kuva. Sitten se saa kirjoittaa. Myhäilin viiksiini (olen luonnollisesti kollikissana mukana
Movember-kampanjassa), sillä näin pimeään vuodenaikaan siitä on melko hankalaa saada onnistuneita kuvia, kun se on niin musta. Ja varsinkin, kun se liikkuu lähinnä iltamyöhään ja öisin.
Vauva on leikkinyt emännän kanssa sellaista hassua leikkiä, jossa mennään liinan taa piiloon ja sitten tullaan sieltä esiin ja sanotaan "Kukkuu!". Minä menin eilen siihen leikkiin mukaan. Emäntä harmitteli kovasti, ettei hän voinut samanaikaisesti ottaa kuvia. Emäntä laittoi liinan minun eteen, niin ettei vauva nähnyt minua, ja sanoi: "Missä Leijona , missä Leijona?" (Hän käytti kyllä oikeaa nimeäni.) Sitten minä nostin tassuani, painoin sen liinan alas, ja emäntä sanoi: "Kukkuu!" Vauva taisi tykätä siitä leikistä. Oli se minustakin aika kivaa.
Minä menen usein piiloon, muuallekin kuin kaappiin. Lehden alle, reppuun, yritinpä tässä yhtenä päivänä mennä emännän takin hihaankin, mutten ihan mahtunut. Sitten kun vauva kasvaa, me voidaan varmasti leikkiä yhdessä piilosta. Minä löydän vauvan ihan varmasti, koska tiedän kaikki piilopaikat täällä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti