Leikitään taas

Tässä eräänä päivänä emäntä ja pikkuemäntä leikkivät sellaista kissaleikkiä. Tai en minä oikeastaan tiedä, mikä sen leikin nimi on, mutta siinä emäntä konttasi (tiedän, että yleensä se kävelee kahdella jalalla, mutta nyt se halusi ilmiselvästi eläytyä nelijalkaisen elämään) sohvapöydän taakse piiloon. Sitten se kurkkasi sieltä ja painoi päänsä taas pian alas, mikä kissojen kielellä tarkoittaa eräänlaista vaanimista. Pikkuemäntä lähti katsomaan, mihin emäntä meni. Ja niin menin minäkin.

Se oli hauska leikki, tosin en ymmärrä, mikseivät ihmiset menneet sohvapöydän päälle katsomaan, mihin toinen menee. Minä ainakin otin yläilmat heti avukseni. Pikkuemäntä ei kovin monta kertaa jaksanut mennä emännän perään, kun se löysi jotain mielenkiintoisia leluja. Minä jatkoin pidempään.

Minusta emäntä on paras mahdollinen lelu ja leikittäjä. No on isäntäkin ja pikkuemäntä ihan hyviä.
Täytyy tunnustaa, että tästä hyvästä saan vähän kinkkua, kun noin nätisti emännästä kirjoitin. Hih, aika hyvä diili minusta!