lauantai 17. toukokuuta 2014

Joka ilta, kun lamppu sammuu


Minusta pikkusisko alkaa olla aika kiva, vaikka se välillä huutaakin niin, että joudun lähtemään pois sen lähistöltä. Ja alkaa se jo pitää muunkinlaista ääntä, sellaista ihan mukavaa juttelua. Olen käynyt nuolaisemassa sitä kädestä.

Kuten kuvasta näkyy, olen kovaa vauhtia syrjäyttämässä emännän sen nukkumapaikalta. Koska kehrään niin kauniisti, minut voisi nimittää nukutuskelloksi. Tai nukkumatiksi. Ei vaan Nukku-Leijonaksi tietenkin!

Olen kuullut, että joillain voi olla vaikeuksia saada unta. Mielestäni ei kannata tuhlata rahaa lääkkeisiin, vaan ottaa kissa viereen. Jo alkaa uni maistua!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti