Hetken rauha

Tänä syksynä on ollut miltei toivotonta löytää yhteistä aikaa minulle ja emännälle. Juuri äsken kuitenkin makoilimme lattialla hetken vierekkäin, ihan kuin vanhoina hyvinä aikoina.

Olen tullut siihen tulokseen, että hyvin todennäköisesti joulukalenterini jää tänä vuonna tekemättä, ainakin sellaisessa muodossaan kuin se on edelliset vuodet ollut. Minua harmittaa se asia ihan vietävästi, kun kuitenkin tämä vuosi on minun 10-vuotisjuhlavuotenikin. Sitä on vietetty varsin maltillisin juhlallisuuksin, vaikka tavoitteenani oli järjestää stadionkeikka ja vähintäänkin juhlaraha.

Olen kyllä miettinyt, josko rupeaisin omin voimin täällä päivisin lähettämään Periscope-lähetyksiä. Se ei ole kovin vaikeaa, sillä voisin ihan hyvin kuonollani tökätä nauhoituksen käyntiin. Ne taitavat olla nyt kuuminta hottia some-maailmassa, joten miksei sellainen toimisi sitten kissamaailmassakin? Taidan yrittää.

Kissavideoviikko: Pikaruokaa

Emäntä joskus leikkii tämmöisillä jutuilla, vaikka yleensä meidän leffapätkät ja kuvat muutenkin on sellaista snapchat-kamaa. Olen nimittäin kuullut, että on olemassa sellainen Snapchat, jossa ei tarvitse kovin miettiä, kuinka hienoja tuotoksia laittaa. En kyllä käytä sellaista, ainakaan vielä.

Meillä tämä julkaisukynnys on yleisesti ottaen jo varsin matala, vaikka nykyisin blogeissa pitäisi olla lähestulkoon ammattikuvaajan kuvia. Ja olisi meilläkin, jos vaan minä saisin päättää. Emäntä tosin on siinäkin rajoitteena, eikä suostu tilaamaan meille 24/7-ammattilaiskuvauspalvelua, vaikka olenkin ehdottanut.

No tämä video on ainakin hyvin elämänmakuinen ja tosi. Aina tuota emäntää pitää vähän komentaa.

Suuri huijaus

Täten todistan ja tuon julkisuuteen, että emännän lukuhaaste on yksi suuri huijaus. Juu, kyllä se on lukenut kirjoja, mutta arvatkaapas vaan, onko se lukenut niitä kotona? Ja onko se pitänyt minua sylissään samalla? No eipä ole. Ehkä kokeilen somen voimaa. Jos sata henkilöä tykkää kuvastani tassukirjassa, emäntä antaa minun makoilla sen sylissä joka ilta ja rapsuttaa minua samalla.

Hehee, pieni painostus taisi auttaa ainakin vähän. Kinkkua, kiitos!

So-meow-kissa

Tämä kuva on vain suurta huijausta, sillä en ole oikeasti piilossa. Blogi on ollut varsin vaisu, koska emännällä on ollut menoja ja iltahommia, eikä ole ehtinyt kirjoittaa. Mutta on se ehtinyt tehdä minulle Twitter-tilin ja laittaa joskus kuviani Instagramiinkin. Niitä on vissiin vähän nopeampi päivittää. Ja onhan minulla se Facebook-sivu myös. Eli blogihiljaisuus ei tarkoita somehiljaisuutta, vaan aion maukua entistä enemmän. Ehkä perustan oman Meowerin tai Cats+:n. Tai sitten tyydyn vain nautiskelemaan juhlavuodestani.

p.s. Nämä kuvat voivat johtaa pelkän katselijan harhaan. Olen hyvin aktiivinen kissa, erityisesti pyrkimään emännän syliin ja pyytämään kinkkua, mutta myös seuraamaan asioita, pohtimaan ja runoilemaan, kuten pidempiaikaiset lukijani tietävät.

#kutsumua

Osallistuin jo tässä viikolla Suomen Lukiolaisten Liiton kiusaamisen vastaiseen kampanjaan julkaisemalla kuvani eri sosiaalisen median välineissä. Kampanjassa on tarkoitus rakentaa ilmapiiriä, jossa jokainen on hyväksytty omana itsenään.

En tuosta ilmapiirin rakentamisesta paljoakaan tiedä. Ehkä semmoisen ilmapiirin voi rakentaa pikkuemännän legopalikoista, jos ne vaan jotenkin saisi pysymään ilmassa. Omana itsenään hyväksytty -puoli siitä on taas minulle ihan selvää hiirenlihaa.

Muistelen esihistoriaani eli aikaa ennen Hesyn huomiin ja isännälle tuloa. Joku saattoi sanoa minua hylkiöksi, ainakaan kukaan ei minua kaipaillut. Voi siis sanoa, että olen ollut kiusattu hiljaisesti. Mutta nyt on elämäni oikeaa kissanelämää, ja ainakin joskus voin tuntea olevani rakastettu. Silloin kun emäntä ottaa minut viereen tai syliin. No ehkä joskus muulloinkin.

Haluan omalla esimerkilläni muistuttaa, ettei pienempiä saa kiusata, eikä isompiakaan. Ei myöskään samankokoisia. Ja kiusaamista on myös ulkopuolelle jättäminen. Eikä kaveria saa jättää. Yhdessä on hauskempaa.

Selfie

Tässä on tämän vuoden ensimmäinen selfieni. Täytyy vissiin kohta avata Instagramiinkin tili. Tosin emännän puhelin on auttamattoman vanha semmoiseen. Kyllä sen pitäisi uusi ostaa, että oikeasti pystyisi pitämään minut mukana ajan hermoilla. Ei pelkällä tietokoneella enää pärjää. Harmi, kun en saanut tablettia joululahjaksi.

Niille lukijoistani, jotka eivät tunne noita sanoja sanon, että KVG, joka tuo on kyllä myös aika lailla vanhentunut sanonta. Eikä siinä tuo keskimmäinen kirjain välttämättä ansaitse tulla sanotuksi. Mutta tänä vuonna minä aion olla kissamaailman sosiaalisen median pioneeri. Tai ainakin etujoukoissa kulkeva.

Noita sosiaalisen median palveluita syntyy kuin sieniä sateella. Ehkä minä voisin kehitellä omani, joka olisi tarkoitettu ennen kaikkea lemmikkieläinten väliseen viestintään ja verkostoitumiseen. Tiedän, että koirille on jo jotain omaa olemassa, tai ehkä se oli niiden omistajille.

Varmaan on kissoillekin jo jotain, mutta minä voisin yrittää kehittää kaikille eläimille riippumatonta sosiaalista mediaa, joka auttaisi meitä lemmikkejä olemaan yhteydessä toisiimme. Se voisi rikastuttaa varsinkin monen yksinäisen lemmikin elämää. Tai sitten se voisi antaa mahdollisuuden meille eläimille vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin, esimerkiksi siihen, että miten paljon ihmisten pitäisi lain mukaan viettää aikaa meidän seurassa tai mitä herkkuja niiden tulisi meille antaa.

Uusi aluevaltaus

Enää en vain lymyile pöydän alla vaan olen vahvasti näkyvillä

Olen sen verran monta kertaa päässyt kurkkaamaan emännän naamakirjaa, että halusin myös oman naamani sinne! En tiedä vielä, mitä kaikkea siellä meinaan julkaista, mutta tästä sinne pääsee katsomaan. Ja myös ne henkilöt, ketkä eivät sitä feispuukkia käytä, näkevät minun juttuja siellä. Saa tykätä ja saa jakaa eli kertoa eteenpäin.

Tämä blogi säilyy kuitenkin ensisijaisena ajatusten kertomispaikkanani. Mutta ehkä muiden välineiden kautta saan uusia lukijoita! Ehkä jossain vaiheessa laajennan myös Twitteriin, kunhan saan jonkun linnun opettamaan minua ensin sen käytössä.