Mitä kissa sanoo?

Olen kovin iloinen siitä, että kissat ovat vahvasti mukana pikkuemännän leluissa. Sillä on ainakin kissahelistin, kissapehmoleluja ja monta kirjaa. Emäntä laulaa kissa-aiheisia lauluja. Olen kuullut myös paljon kissaloruja. Se on hyvä, että kissakasvatus alkaa nuorena.

Varsinkin kirjoissa sanotaan, että kissa sanoo "miau!". Ainakin Suomessa. Minun mielestä kissa sanoo kyllä paljon enemmän tai erilailla. Ehkä tuo on sitten kissojen kirjakieltä, mutta meillä ainakin puhutaan eri tavalla, ehkä murretta tai slangia. Minä sanon sievästi ja pehmeästi "mau" ja kämppikseni kumeasti "moau". Pikkuemäntä ei vielä osaa sanoa mitään näistä, mutta kyllä se sanoo jotain kimeää, kun emäntä kysyy siltä, mitä kissa sanoo.

Tämä on ehdoton suosikkini!

Ja tässäkin on asiaa.

Olen pannut merkille, ettei noiden aikuisten ohjelmissa, lehdissä, kirjoissa ja musiikeissa useinkaan kissoja esiinny. Se on mielestäni vakava puute ja yhteiskunnallinen asia. Kyllä monet kissatkin on aikuisia, saattavat rakastua, pettyä ja karata, lihoa, saada pentuja ja vanheta. Ehkä minun ja kämppikseni puhe onkin aikuisten kissojen puhetta, eikä me siksi sanota "miau!".

Sunnuntai

Toi otsikko on tän päivän nimi. Leijona nukkuu ja mä en. Kerranki vaik on päivä. Siks mä kirjotan nyt.

Emäntä on harjannu mua. Musta lähtee paljon karvaa, heh, ehkä siks ku mä oon musta! Hahaa. Mä oon viime aikoina nukkunu paljo päivä peiton alla isossa sängyssä. Oommä joskus menny vauvan sänkyynki jos on ikkuna auki. Se on kivaa, mut en oo saanu olla siel. Leijona sanoo vauvaa pikku männäksi.

Leijona leikkii joskus vauvan leluilla, mut mä en ku mulla on omiaki. Meil on sellane lammas karva ja mä tykkään makoilla sen päällä. Mä pesen sitä kyl usein ku se taitaa olla likanen.

Meillei oo käyny nyt oikeen vieraita. Höh. Emännän käsi on kipee eikä se pysty tekee kaikkee. Esim se ei oikeen voi nostaa Leijonaa pois vauvan vaippa paikalta. Nii ku sillä on vauva sylissä. Vaik on sillä toinenki käsi.

Ny rupes nukuttaa nii mä meen. Mau!

Pelkoja

Kun vauva ei vielä ollut muuttanut meille, kävi emäntä jossain, mistä se toi melkein aina lappusia kotiin. Yhdessä lapussa luki sellaisesta taudista tai bakteerista tai semmoisesta mikä meissä kissoissa voi joskus olla. Sen vuoksi emäntä ei silloin saanut siivota meidän hiekkalaatikkoja, mitä se taisi harmitella kovin (emäntä: not!). Se tauti on kuulemma sellainen, että hiiret ei enää pelkää meitä kissoja, jos ne semmoisen saa.

Ei kuulosta kovin pahalta, mutta ilmeisesti se voi olla paha vauvoille. Meissä ei sitä kuitenkaan ole. Mutta ei pikkuemäntä meitä pelkää. Yhtä kirjaa se kyllä pelkäsi, ja suihkua, ja jouluna yhtä tonttua.

Minä en pelkää vettä!

Pelko on aika pelottava juttu, ainakin minun mielestä. Minä saatan ehkä ihan pikkuisen pelätä pölynimuria. Ja joskus ovikelloa. Ja kerran ulkona ollessa säikähdin, kun sellainen nelipyöräinen jättikokoinen putputtava laite meni pihatietä pitkin. Silloin minulle tuli kiire ja vedin emännän valjaissa äkkiä oman oven luo, loikin rappuset ylös alta aikayksikön.

Kämppikseni taitaa pelätä yksinjäämistä ja matkustamista. Niin ja suihkepulloa! Ihmiset saattaa pelätä eläimiä, esimerkiksi hämähäkkejä tai käärmeitä. Olen kuullut myös, että joku pelkää luolia tai korkeita paikkoja, joku toinen taas sitä, että on jossain torin keskellä. Tiedän, että noille on olemassa hienot nimetkin, mutta en osaa niitä.

Vähemmän pelottavaa päivää teille lukijani!

Hups!

En se minä ollut.

En päässyt makuuhuoneeseen nukkumaan, vaikka kovasti yritin raapia ovea auki ja maukua niin, että kuulisivat nuo. Olin siitä niin ärsyyntynyt, etten oikein huomannutkaan, että olin olohuoneen matolla enkä hiekkalaatikolla, kun pissa tuli.

Emäntä huomasi sen vasta paljon myöhemmin pikkuemännän leikkiessä siinä kohti mattoa. Se oli tosi vihainen, eikä rapsutellut minua pitkään aikaan.

Minä kyllä yritin pyytää anteeksi, heti iltapäivällä, mutta emäntä ei ymmärtänyt. Sitä tosin saattoi hieman sekoittaa se, että olin silloin melko lähellä jääkaappia, kun anteeksi pyytelin.

Puolustuksekseni minun täytyy sanoa, että ehkä vähän kuvittelin pissapaikan olevan oikeasti matolla, koska pikkuemännälläkin oli joskus tullut samaan paikkaan pissa. Hajuni ei erehdy.

Harjaa minua!

Näin talviaikaan meillä kissoilla, vaikka oleskelisimme vain sisällä, on paksut turkit. Emäntä on vihdoin ottanut taas harjan käteensä ja hemmotellut minua ja kämppistäni viime päivinä.

Minä tykkään siitä, kun minua harjataan, mutta emäntä sanoo, että kämppikseni vasta siitä tykkääkin. Suorastaan rrrakastaa. Se tepastelee edestakaisin siinä harjan alla, yrittää joskus näykkäistä harjaa. Minä vain makoilen ja kehrään, tai ainakin tänään tein niin. Voi olla, että olen joskus saattanut kiemurrellakin innostuksissani. Enkä ehkä ihan aina ole pysynyt paikallani, jos minua on harjattu seisaaltaan. Mutta ainakaan en ole joka kerta yrittänyt tassullani ottaa kiinni harjasta.

Olen kuullut, ettei kaikki kissat tykkää harjaamisesta. Ihmettelen sitä kovin, koska harjaaminen on yksi parhaimmista tavoista saada rapsutuksia pitkään.

Vaikka pahin karvanlähtöaika sijoittuukin lämpimämmälle vuodenpuoliskolle, saattoi meistä jokunen karva irrota harjaan. Isäntä meinasi niitä jo hyödyntää tyynyntäytteeksi tai johonkin muuhun.

Olisipa ihanaa antaa jollekin lahjaksi tyyny, joka on täynnä minua! Ehkä pitäisikin tallettaa tipahtelevia karvojani ja hyötykäyttää niitä ensi jouluna lahjoihin. Olenhan minä aikamoisen pehmeä.

Ystävä sä kissojen

Minun piti teille kertoa, että sain tiistaina kermavaahtoa, kun emäntä oli niin kiltti. Se söi pullan pois ja sen äklömakean soossin, mutta antoi minulle kermavaahtoa. Se taitaa olla minun ystävä.

Ystävä tarkoittaa sellaista toista elävää tapausta, jonka kanssa on kivaa yhdessä tai olisi kivaa olla yhdessä, ainakin joskus. Ystävä voi olla ihminen tai kissa. Ehkä joskus myös koira. Mahdollisesti myös kämppis. Mutta ei kinkku, se ei ole ystävä, se on syötävää ja ystävä ei ole syötävää. Vaikka näyttää ne melko samalta kirjoitettuna. Minulla on kyllä monta ystävää. Kuukauden lukijakissat muun muassa ja moni muu.

Tänään on kuulemma ystävänpäivä. En tiedä, miten sitä pitäisi viettää, mutta jotkut lähettelee kortteja, toiset syö suklaata. Minun mielestä jokainen päivä voi olla ystävänpäivä ja kissanpäivä ja lastenpäivä. Mutta ehkä on ihan hyvä, että niille on oikeasti myös kalenterissa oma päivä. Se tarkoittaa varmaan, että ne on tärkeitä asioita.

Hyvää ystävänpäivää Sinulle hyvä Lukijani! Taidat olla oikea kissanystävä!

Hätänumeropäivä

Tänään on hätänumeropäivä ja huomenna pullapäivä. Vaikka näin kissan näkövinkkelistä katsottuna jokainen päivä vaikuttaa melko samanlaiselta, ei kuitenkaan ole niin. Minusta on hauskaa, että on erilaisia päiviä. Kunhan joka päivä vain saisi kinkkua ja rapsutuksia, muuten voi olla erilaista. Ja huomenna ehkä kermavaahtoa.

Hätänumeropäivä tarkoittaa sitä, että on jo ihmisten aika opetella laskemaan. Yksi plus yksi on kaksi. Ja sama numeroin: 1+1=2. Eli 11.2. Jos puhelimella näpyttelee nuo numerot, ei tarvita mitään välimerkkejä. Sitten kun painaa luurin kuvaa lopuksi, menee puhelu jonnekin, missä on avunvälitystoimisto.

Mutta ihan milloin vain ei siihen kannata soittaa. Eikä pissahätä ole riittävä syy. Silloin kannattaa mennä hiekkalaatikolle tai potalle niin kuin pikkuemäntä on joskus käynyt.

Tänään pitäisi muistaa katsoa, onko siinä kamalan pelottavan piipittävässä laitteessa vielä virtaa paristoissa. Minä en tiedä, mikä laki semmoisen äänen sallii joutua eläinten korviin, mutta kai sillä on tarkoituksensa.

Meillä on niitä kaksi, mutta ne on erilaisia. Näin yhdessä mainoksessa kuvan, että se voisi olla kärpäsen näköinenkin! Mutta ne on niin isoja, ettei niitä viitsi jahdata.