Varhaista kasvatusta

Minä kuulin ihan vasta sellaisen sanan kuin varhaiskasvatus. En ole ihan varma, mitä se tarkoittaa, mutta olen kuullut myös sanonnat aamuvarhain ja varhaisperuna. Ja luulen, että puhutaan myös Varhais-Suomesta (emäntä: Tarkoitatko Varsinais-Suomea?).

Voi olla, että varhaiskasvatus tarkoittaa aikaisin kasvatettua turkkia. Mutta miten lapset siihen liittyvät? Onkohan niin, että sillä tarkoitetaankin myös ihmisten turkin kasvatusta? Vauvalla nimittäin alkaa olla jo pitkiäkin karvoja päässä.

Kasvatus taitaakin tarkoittaa myös jotain muuta. Selvittelin juuri. Jotenkin opettaminen on lähellä sitä, mutta se on kuitenkin vähän muuta tai enemmän. Päätän silti ruveta varhaiskasvattajaksi, vaikka olenkin jo aikuinen. Mutta vauva on vielä melkein vauva ja luulen, että emäntä ja isäntä voisivat tarvita apuani.

Minun avullani vauvasta voi kasvaa oikein kissarakas ja hyvä rapsuttaja. Tästä pätkästä voisin aloittaa. Kuukauden Lukijakissan emäntä vinkkasi tämän videon, vaikka onhan se lyhythäntäinen kissa ihan tuttu minulle. Taidankin loppuillan kehrätä tuota kappaletta hyräillen: "Anna suukko Leijonalle, ei se kovin väärin olla voi!"

Kaveri kuva

Mä teen enkat ku kirjotan tokaa kertaa tässä kuussa! Mutku tuli hyvä kuva!

Me otettiin vauvan kans tänää kaveri kuva. Se ei päässy johonki kerho kuvaan nii mä menin sohvalle ja se tuli mun vieree ja sit emäntä otti kameran ja räpsi menemää. Mä tykkäsin ku se vauva rapsutti mua. Leijona ei halunnu tulla mukaan.

Leijona yrittää ajaa mua pois siitä uuresta kopasta mut emmä lähre. Mä otin sinne mukaa mun joulu lahja lelunki. Viimeaikoina mä oon aamusin oottanu et pääsen päivä peiton alle makoilee. Emäntä on joskus luullu etten mä oo siellä vaik mä oonki. Mä oon hyvä piiloutuu.

Leijona halus parvekkeelle eilen ja isäntä unohti sen vähäks aikaa sinne. Mä kerron siks ku se ei varmaa ite sitä kehtaa kertoo.

Tuolille kilpailija

Me saatiin kämppikseni kanssa myöhästynyt joululahja, kun emäntä toi tänään tuommoisen korin. Se tuli jostain kaukaa Suomen keskeltä, ja sen teki yksi, jolla on myös kissoja. Tyttökissoja, huom!

Minä huijasin emäntää luulemaan, etten ole kiinnostunut uudesta makoilupaikkamahdollisuudesta. Mutta heti, kun emännän silmä vältti, eli kun vauva teki jotain haisevaa, minä menin hetkiseksi koriin. Jonkin ajan päästä isäntä huomasi, että kämppikseni makoili siinä. Juuri ja juuri mahtui, heh. Sitten minä menin ajamaan sen pois tuosta.

Emäntä sanoi, että kerrankin minä pidin puoleni! Minä sanon, että ainahan minä pidän, kun tosissaan haluan. Yleensä kämppikseni haluaa tulla minun paikalle, ja minä olen niin jalomielinen, että luovutan paikkani.

Vauva kasvaa

Viime aikoina olen taas osallistunut vähän enemmän vauvan hoitoon. Vauva on jo aika iso, vaikkei vieläkään vissiin niin iso kuin kämppikseni. Ei sitä kohta enää voi sanoa vauvaksi. Minun täytyy ehkä ruveta kutsumaan sitä jollain muulla sanalla. Odotan siihen, kun sitä voi sanoa mönkijäksi. Heh. Mutta vielä se ei niin kovasti möngi, istuu kuin tatti. Ehkä sanonkin sitä tatiksi!

Olen melkein mennyt vauvan syliin istumaan, olen haistellut, puskenut ja nuollut vauvaa, olen vahtinut sitä. Hyppäsin tänään vauvan sängyn laidoille, kun vauva vähän itkeskeli sängyssä. Vauva lopetti silloin itkunsa ja jäi katsomaan minua, tottakai!

Yhtenä päivänä emännältä jäi vauvan ruokalautanen pöytään, ja siihen oli jäänyt vähän ruokaa. Yleensä se, mitä vauva syö ei kyllä minua kiinnosta, mutta sillä kertaa ajattelin esipestä lautasen. Tiedättekö miksi? No siksi, että vauvakin saa kinkkua! Se oli jotain mössökinkkua, mistä se ei tykännyt juurikaan. Mutta minä tykkäsin!

Vauva on kyllä kova kilpailija tämän huushollin silppurin tittelistä, sen verran tehokkaasti se tuntuu paperin pieneksi repivän. Kämppikseni pahvilaatikoiden silppuaminen jää kohta kakkoseksi. Ja nyt vauva osaa sanoa minun oikean nimen, tai no ensimmäiset kaksi kirjainta, mutta aivan selvästi! Sitten se osaa kutsua minua vaikka sohvalle viereen makoilemaan. Se taputtaa sohvaa niin kuin emäntäkin. Mutta en minä aina jaksa mennä.

Suomen kuuluisin kissa

Eilen uutisissa puhuttiin Suomen kuuluisimmasta kissasta. Heristin korviani ja katsoinkin, mutta ei vilahdustakaan minusta! Siinä jutussa puhuttiinkin sen Rontin emännän uudesta kissasta.

Aika söpö oli se, ärhäkkä tyttökissanpentu. Ehkä siitä voisi tulla tyttöystäväni, kunhan vähän kasvaa. Ihmettelen kyllä, että miksi niiden ensitapaamiseen piti tulla niin paljon kameramiehiä mukaan. No kai kuuluisuuksien täytyy vähän kestää tunkeilijoita.

On kuitenkin kiva, että se täti sai nyt uuden kissan, ettei sen tarvitse olla niin paljon yksin. Luin nimittäin, että sen mies on jossain kokouksissa aika usein. Minun emäntäkin käy kokouksissa, vauvakin on joskus päässyt niihin. Minua ei ole otettu mukaan.

En kyllä ole ihan varma, mitä ne kokoukset ovat. Mutta ei niihin taida kinkku ja katkaravut liittyä, joten en ole kovin pahoillani siitä, etten ole mukaan päässytkään.

Kuukauden Lukijakissa: Tammikuu

Sinä saat kunnian olla blogini ihkaensimmäinen Kuukauden Lukijakissa. Kuka olet? 
Pave. Minua kutsutaan myös nimillä Pavetsu, Pave Maijanen ja Hullu katti Huittisista. Viimeistä en ymmärrä ollenkaan, en todellakaan ole kotoisin mistään Huittisissa.

Heh, muistan sen Yamma yamma-laulun, ja tiedän sen Huittis-paikan, olemme ajaneet ohi Poriin mennessämme, mutta missä asut? 
Valtimolla, Pohjois-Karjalassa. Minulla on oma talo.

Oho, minäkin haluaisin oman talon! Asutko siellä ihan yksin vai jonkun kanssa? 
Emännän, isännän ja kahden kämppiksen kanssa. Minä olen tuossa kuvassa isoin eli oikeanpuolimmainen.

Kiva kolmikko ja hyvä kuva! Mutta sitten taas kysymyksiin. Näin heti kättelyssä tai siis tassuttelussa, kun kerta kissoja ollaan, tärkein kysymys: Mikä on lempiruokaasi? 
Olen kaikkiruokainen, kaikki on hyvää. Eniten ehkä kuitenkin odotan sitä hetkeä päivästä, kun emäntä tulee kotiin ja antaa meille makkarat. Se on hyvää!

Makkara kelpaa myös minulle, mutta mielummin kinkku. Entä mitä teet mieluiten? 
Kyttään yleensä jääkaapilla, jos sieltä tipahtaisi jotain minulle. Seurailen kahden kämppiksen leikkejä ja joskus lähden niihin mukaan, mutta yleensä en jaksa. Nukkuminen on parasta! Ulkomaailma kiinnostaa minua kovasti ja vilahdankin heti pihalle, jos vain tilaisuus koittaa. Tätä tapahtuu ihan liian harvoin ja silloinkin ilo loppuu lyhyeen, kun isäntä tai emäntä nappaa minut kiinni ja vie takaisin sisälle.

Kuulostaa oikein mukavalle kissanelämälle! Nukkuminen on todellakin parasta, heti kinkun jälkeen. Nyt yksi paha kysymys: Mikä on mottosi?
Miksi tehdä itse jotain, kun toiset tekevät sinun puolestasi?

Se on hyvä! Voisin lainata sitä. Ja sitten viimeiseen kysymykseen, jossa punnitaan kissan lukutaito eli mitä yhteistä on sinulla ja minulla? 
Jos kaapin ovi on auki, niin olen aika nopeasti siellä.

Hehee, kuulostaa tutulta. Kiitos Pave ja terveisiä kotiisi sekä naapurustoosi!

Tulossa: Kuukauden Lukijakissa

Koska alan olla erikoistunut erilaisiin kalentereihin, ajattelin esitellä kerran kuussa yhden blogini lukijakissoista. Nyt on tammikuu jo pitkällä, mutta en anna sen haitata. Ihan lähipäivinä on tulossa julki Tammikuun lukijakissa. Jatkossa käsken emäntäni olla täsmällisempi ja kääntää kalenterin aina kuun vaihteessa.

Minusta on hienoa, että minulla on ystäviä, jotka seuraavat kuulumisiani. On kivaa, että on muita kissoja eri paikoissa, jotka ovat omia persooniaan. Haluan esitellä heidät teille, sillä eivät kaikki pidä omaa blogia niin kuin minä, ainakaan vielä.

Huus tö boss?

Leijona laiskottelee nii mä saan kirjottaa. Hehee, keksimpäs huippu otsikon! Mä oon ollu viime aikoina joskus pomo tai siis aika usein. 

Mut tos kuvas mä katon taas luonto ohjelmaa. Tai ei se ollu oikee luonto ohjelma ku se oli piirretty, mut oli se kuitenki jostai meren eläimistä niin oli se melkee luonto ohjelma. Joskus mä oon kattonu pitkäänki sellasta laajaa luonto ohjelmaa.

Ja sit mä oon ajanu Leijonan pois sen tuolilta ku mä oon halunnu mennä siihe. Isäntä on kyllä komentanu ja oommä joskus totellu, mut kyl se oikeesti on munki tuoli.

Mä oon menny sellaseen laatikkoon, jossa oli vauvan vaatteita joita se ei enää käytä. Siel oli kiva makoilla mut emäntä vähä suuttu.

Me ollaan kyl Leijonan kans välillä vähä juostu, yleensä yöllä ku isäntä on hereillä. Ja emäntä on ottanu jotain pakastimesta, mut ei antanu katkiksii vaa se oli jotai pullaa.

Eile mä nappasin yhen rätin ja isäntä luuli, et mä rupeen siivoo, mut emmä viittiny. Semmosta tänne.

Puheenaiheita

Olen miettinyt, että miten ihmiset aina keksivät asioita, mistä puhua. Siis minullehan kissana se ei ole vaikeaa, koska voin aina puhua itsestäni, mutta monille ihmisille voi olla. Olen kuullut, että monet puhuvat säästä, koiranulkoiluttajat koirista, vauvan omistajat vauvoista, vanhat tutut yhteisistä tuttavistaan ja menneistä.

Sitten joskus on jotain yleismaailmallisia puheenaiheita, kuten uuteen kokoon pienentynyt sanomalehti tai iso laine tai kaatuneet tornitalot. Mutta varmasti on hetkiä, että ei ole tapahtunut mitään ihmeitä, ja sääasiatkin on jo puhuttu. Että mitä silloin sanotaan?

Olen päätellyt, että koska ihmisten ei ole oikeastaan sopiva sanoa mitään toisen ulkonäöstä, kaikki eivät seuraa urheilua tai politiikkaa, niin kissat olisi varsin turvallinen puheenaihe. Puheenaiheeksi me sovimme, vaikka puhujat olisivatkin allergisia. Meillä sanotaan olevan yhdeksän elämää, eikös siinäkin ole puheenaihetta kerrakseen?

Me elimme jo ammoisina aikoina ja joka puolella maailmaa, meillä on varsin mielenkiintoisia serkkuja savanneilla ja viidakoissa, meidän tarkoituksesta voi olla montaa mieltä, meitä on erinäköisiä ja eriluonteisia.
Jos erilaisuutta on vaikea ottaa puheeksi, niin kyllä meitä kissoja voi käyttää esimerkkinä. Olipa kyse alkuperältään minkälaisesta kissasta tahansa, ei me syrjitä tai haukuta ketään sen takia.

Minä lempitohveleissani

Tietäjät tulee

Tänään on loppujainen. Se tarkoittaa, että toisilla joulu loppuu. Tähän päivään liittyy jollain tavalla myös kirkas tähti. Se tähti kuulemma johti itämaiset tietäjät jonnekin, mihin ne vei kinkkua, katkarapuja ja kissanminttua. Tai en ole ihan varma, oliko ne katkarapuja, koska silloin ei ollut pakastinta. Jossain puhutaan, että ne tietäjät oli viisaita. Ehkä ne katkaravut oli kuivattuja siis.

Meilläkin on tähti, jossa on valo. Emäntä kyllä sanoi, ettei se enää kovin kauaa valaise makuuhuoneessa. Mutta vielä se on ikkunassa, joten toivoa on. Ehkä ne viisaat ehtii vielä tänään tänne. Minulla on jo vähän nälkä.

Jotkut vie kuusen pois tänään. Viime vuonna saimme pitää kuusen vielä viikon eli Nuutinpäivään, mutta nyt varistus oli melkoista, joten isäntä heitti kuusen parvekkeelta. Kämppikseni hyöri ja pyöri siinä touhussa mukana, mutta minä olin kauempana, koska en tykkää siitä, että neulaset jäävät turkkiini. Toivon todella, että ensi vuonna neulaset pysyvät oksissa, että viitsin mennä taas palloja pudottelemaan. Voisikohan nuo ihmiset vaikka liimata ne paikalleen?

Uudenvuodenlupaus

Vuoden ensimmäinen päivä! Aika jännittävää, kun nyt tulee blogitekstiini ihan uusi vuosiluku, 2013! Ei tämä päivä muuten mitenkään hirmuisen erilainen ole, mutta ennen en ole juurikaan kiinnittänyt noihin numeroihin huomiota. Onkohan kolmetoista oikeasti onnen- vai epäonnenluku?

Olen kuullut, että jossain päin maailmaa joitakin numeroita boikotoidaan. Esimerkiksi lentokoneessa ei ole sen numeroista penkkiriviä tai hotellissa kerrosta. Aika outoa minusta. Ihan kuin ne numerot jotain tekisivät. Sitä paitsi numerot voi kirjoittaa myös kirjaimin.

Onneksi kuitenkin on myös numerot, sillä niillä saa luvun lyhemmäksi. Se on tärkeää esimerkiksi jos twiittaa. Minusta se on lintujen hommaa. Me kissat vain kehräämme tai bloggaamme, ainakin vielä.

Eilen lupasin, että teen uudenvuodenlupaukseni tänään. Tarvitsen kyllä sen pitämiseen teidän apuanne, Rakkaat Lukijani! Lupaan, että kirjoitan vuonna 2013 joka viikko blogiini, ja aion esitellä blogissani myös lukijakissojani. Eli jos sinulla on kissa, oikea, mielikuvitus-, lainakissa tai vaikka kissapehmolelu, voitko laittaa minulle tai emännälleni viestiä, niin haastattelemme kissaasi blogiini.