Puheenaiheita

Olen miettinyt, että miten ihmiset aina keksivät asioita, mistä puhua. Siis minullehan kissana se ei ole vaikeaa, koska voin aina puhua itsestäni, mutta monille ihmisille voi olla. Olen kuullut, että monet puhuvat säästä, koiranulkoiluttajat koirista, vauvan omistajat vauvoista, vanhat tutut yhteisistä tuttavistaan ja menneistä.

Sitten joskus on jotain yleismaailmallisia puheenaiheita, kuten uuteen kokoon pienentynyt sanomalehti tai iso laine tai kaatuneet tornitalot. Mutta varmasti on hetkiä, että ei ole tapahtunut mitään ihmeitä, ja sääasiatkin on jo puhuttu. Että mitä silloin sanotaan?

Olen päätellyt, että koska ihmisten ei ole oikeastaan sopiva sanoa mitään toisen ulkonäöstä, kaikki eivät seuraa urheilua tai politiikkaa, niin kissat olisi varsin turvallinen puheenaihe. Puheenaiheeksi me sovimme, vaikka puhujat olisivatkin allergisia. Meillä sanotaan olevan yhdeksän elämää, eikös siinäkin ole puheenaihetta kerrakseen?

Me elimme jo ammoisina aikoina ja joka puolella maailmaa, meillä on varsin mielenkiintoisia serkkuja savanneilla ja viidakoissa, meidän tarkoituksesta voi olla montaa mieltä, meitä on erinäköisiä ja eriluonteisia.
Jos erilaisuutta on vaikea ottaa puheeksi, niin kyllä meitä kissoja voi käyttää esimerkkinä. Olipa kyse alkuperältään minkälaisesta kissasta tahansa, ei me syrjitä tai haukuta ketään sen takia.

Minä lempitohveleissani