Kun kupla puhkeaa

Emäntä on keksinyt sellaisen hassun jutun, että kun pikkuemäntä istuu sellaisen muovisen tuolin päällä, jossa on aukko, se puhaltaa kuplia. Minä halusin tässä yhtenä päivänä tulla katsomaan, mitä emäntä oikein tekikään. Hyppäsin pesukoneen päälle ja katselin niitä läpinäkyviä, mutta värikkäitä kuplia. Yksi tuli ihan minun lähelle ja poksahti. Minä säikähdin kovasti. Emäntä vain nauroi. Ja pikkuemäntä. Se tykkää niistä kuplista, muttei osaa vielä itse puhaltaa.

Paino

Meille tuli tänä iltana kummallinen esine. Se on tosi iso ja siitä tulee ääntä. Minä tarkastelin sitä vähän ja yritin tassuillani kurottaa noita valkoisia, mutta sitten pikkuemäntä rupesi painelemaan niitä mustia ja minä lähdin pois.

Se esine on soitin. Ja vaikka siinä lukee Fazer, se ei kuulemma ole suklaata niin kuin fazerit yleensä. Sitä sanotaan painoksi, koska se on niin painava. Tai ainakin melkein. Ainakin se ihminen, joka sen meille toi, sanoi, että se on painavampi kuin muut samankokoiset yleensä. Uskon, että siksi sen nimi on Paino.

Kämppikseni tykästyi siihen enemmän, mutta se ei yrittänyt soittaa sitä. Minä luulen, ettei kämppikseni ole läheskään yhtä musikaalinen kissa kuin minä. Minähän olen soittanut aiemminkin, ainakin niitä marakatteja. Kämppis vaan räppää ja mouruaa.

Kaksijalkaisia

Alan tosissani miettiä emännän irtisanomista ja isännän värväämistä sihteerikseni. Tosin isäntä ei tästä blogimaailmasta, eikä varsinkaan siitä tassunassukirjasta juuri ymmärrä. Emäntä on kyllä aivan liian kiireinen, jotta ehtisi kirjaamaan minun ajatukseni ja tekemiseni eetteriin teidän iloksenne.

Ja varsinkin sen vuoksi kiireinen, että pikkuemäntä on ottanut jalat alleen. Tai ainakin harjoittelee paljon sitä. Minä en ymmärrä, miksei se voinut tyytyä kissamaiseen menoon nelinkontin, vaan senkin pitää matkia noita isompia ihmisiä ja nousta kahdelle jalalle! En ihan pidä siitä asiasta.

Olen huomannut, että nyt iltaisin tulee taas pimeä. Sen vuoksi minusta ei juuri kuviakaan ole. Ei kuulemma ole tarpeeksi hyvä valaistus iltaisin ottaa kuvia minusta. Nyt ei ole ötököitäkään tullut. Mutta minä olen haastanut kämppistäni! Se on jopa joskus liikahtanut vähän minua karkuun!

Leikitäänkö?

Pikkuemäntä ja isäntä tuli viikonloppuna kotiin yhdessä emännän kanssa. Ja sitten emäntä taas hävisi koko päiväksi jonnekin. Ja sitten taas töihin. Tämä alkaa olla yksi asema tämä meidän koti. Aina joku lähtee, joku tulee. Sitä paitsi minäkään en saa makoilla kiipeilyhyllyssä, kun kämppikseni tulee ajamaan minut pois.

Liikekannalla saa siis olla jatkuvasti. Pikkuemäntäkin on tullut paljon liikkuvammaksi, se osaa jo kiivetä paikkoihin, muttei vielä meidän kiipeilyjuttuihin. Onneksi. Se nimittäin alkaa olla välillä ihan riittävän kiinnostunut meistä. Tulee lähelle, haluaa silittää ja puskea. En aina jaksa semmoista, ja tänään meillä olikin vähän erimielisyyksiä.

Minä olisin halunnut, että pikkuemäntä leikkii minun kanssa, mutta sitten se ei kuitenkaan halunnut sellaista leikkiä, kuin mitä minä. Se haluaisi vain paijata, mutta minusta olisi ollut mukava kisata vähän ja läppäistä tassulla. Sitten se rupesi huutamaan, mikä minusta ei ole kiva leikki, joten häivyin paikalta.

Yksin kotona

Ehkä roistomaisin asento, minkä tiedän. ;)

Täytyy heti täsmentää tuota otsikkoa, että en minä ole yksin kotona, vaan emäntä luulee olevansa, koska isäntä ja pikkuemäntä lähtivät tänään jonnekin kauemmas, eivätkä tule vielä tänään kotiin. Mutta eihän emäntä yksin ole, koska me olemme täällä myös. Tottakai!

Sen mielikuvitus vaan lähti laukkaamaan kovaa, koska se on nähnyt yhden elokuvan, jossa joku oli yksin kotona. Siinä siihen taloon tuli varkaita ja kaikkea semmoista. Nyt se luulee, että me ollaan roistoja. Siis minä ja kämppikseni! Niin varmaan. Heh.

Emännän kiusaksi taidan ruveta suunnittelemaan pieniä kolttosia. Esimerkiksi menen emännän paikalle sängyssä makoilemaan, voisin myös käydä tartuttamassa karvani emännän työhousuihin ja tehdä hiljaisia salamapyrähdyksiä emännän luo! Kämppikseni voi vapaasti raapia emännän nojatuolin laitoja tai silputa papereita, kun emäntä menee nukkumaan. Hehee, sitten se varmaan kutsuu poliisit!

Yhteistuumin

Annan tänään kämppikseni kirjoittaa yhdessä minun kanssani tämän blogikirjoituksen. Olemme nimittäin yhteistuumin muun muassa vaanineet saaliita. Ja ihan pikkuisen myös telmineet.

Nii paitsi et mä oon ne saaliit sit syöny ku ne on tullu katosta alas.

Minä en ihan mitä tahansa halua syödä, koska ne voivat olla pahanmakuisia. Emäntä kertoi kerran nielaisseensa vahingossa kärpäsen, kun semmoinen lensi suuhun, ja oli kuulemma pahaa.

Oommä syöny kärpäsiäki. Jos ei saa herkkuja voi syörä saaliita.

Niin tai sinä syöt kyllä emännän hiuksia.

Emmä syö. Mä pesen vaa.

Me käytiin tänään vuorotellen emännän hellittävinä, kun se tuli kotiin. Se oli taas päivän töissä. Minä olin tietysti ensimmäinen, mutta kämppikseni valtasi emännän sylin sitten. Ja muka pesi emännän hiuksia, vaikka emäntä oli just aamulla ne pessyt.

Mut voi silti! Mä en kyl tykkää et mäntä on töissä. Pikku mäntä kyl hoitaa mua. Vähä liikaaki. Nyt nukuttaa. Mä meen.

Kämppikseni nukkuu enemmän kuin minä. Luulen, että se johtuu siitä, että se on minua vanhempi. Minä en ehkä aio nukkua niin paljoa, kun olen vanha. Paitsi jos on tylsää, eikä vaikka enää ole saaliita.

Monta polkua

Kissalla on monta polkua, joita kulkea. Varsinkin jos sattuu olemaan kulkukissa. Silloin polkuja on valtavasti. Mutta niin tuntuu olevan monenmoisia polkuja tänne blogiinikin.

Emäntäni kertoi minulle, että on olemassa tilastoja ja muita, joista näkee millä sanoilla ihmiset ovat blogini löytäneet. Siellä on tullut aika hauskoja asioita vastaan. Esimerkiksi sanoilla kissaloru tai joulukalenteri on monen polku kirkastunut, koska ne sanat ovat johtaneet heidät luokseni! Tai no, ainakin blogini ääreen.

Moni on hakenut räppiä, joku kissakahvilaa, arvontaa tai menninkäistä. Netissä on joskus hauskaa etsiä asioita, koska koskaan ei tiedä tarkkaan, mitä löytää. Toivon, että ilahdutan kaikkia, joiden polku johtaa blogiini!

Emäntä tietää vinkkejä, joilla ei aina tarvi hakea tietä blogiini, vaan pääsee yhdellä napinpainalluksella perille saakka. On olemassa semmoisia näissä koneissa kuin suosikit tai kirjanmerkit ja sitten vielä syötteet ja syötteenlukijat. Kuulostaa hassulta, vähän kinkulta, paitsi ei kinkkua lueta - se syödään. Heti!

Katkeraa hiljaiseloa

Ihan niin kuin arvelinkin. Emäntä on kiireinen, eikä ehdi toimimaan sihteerinäni eikä rapsuttelemaan minua silloin, kun minä haluan. Siispä olen viettänyt hiljaiseloa ja etsiytynyt paikkaan, johon en aiemmin ole juurikaan mennyt. Kiipeilypuun majaan. Se on perinteisesti ollut kämppikseni paikka, mutta nyt se on vallannut kiipeilyhyllyn. Jos minä menen siihen, se tulee ajamaan minut pois. Ihan tyhmää.

Emäntä sanoi kyllä, ettei se kiipeilyhylly ole kiipeilyhylly, ja että se on tuossa paikalla vain hetken. Sitten se ehkä maalataan ja laitetaan toiseen paikkaan. Vai niin. Semmoiseen sillä sitten aikaa on, mutta ei minun hoitamiseen. Plääh. Ja huomenna se menee taas laulamaan. Sekin vielä! Anna mun kaikki kestää!

Kuukauden Lukijakissa: Elokuu

Kun pimenevät illat, alkaa olla taas uuden lukijakissan vuoro. Aika rento meininki - vielä hyvin kesäinen - tuossa kuvassa, kuka olet? 

Olen Vili, sisäkissa ja olen kaksi kynttä vanha.

 

Ei vielä mene siis toiselle tassullekaan. Missä asut? 

Asun suuren suuressa kerrostalokodissa kera vanhempieni. Minulla on kodissamme paljon erilaisia paikkoja, joista tutkailen ympäristöäni. Kotonani on paljon harmaan eri sävyisiä huonekaluja ja mattoja. Äitini sanookin, että sulaudun värini puolesta hyvin kodin sisustukseen. Olen todella kiltti kisu, en ole koskaan tuhonnut yhtikäs mitään. Olen vanhempieni silmäterä ja äiti saakin hepulin jos kotiin tultuaan ei löydä minua muutamaan minuuttiin. Äiti ja isi ovat myös aika hassuja, kun ne soittelevat ulkomaanmatkoiltaan aina hoitotädille sille verukkeella, että saa puhua minulle. Olen kyllä kova ikävöimään, myönnettäköön kautta kissamaisuuteni!

 Varsinainen sisustuskissa siis sinäkin. Ja ikävöinnistä...kämppikseni harrastaa sitä myös, mutta minä en niin selvästi. Mitä syöt mieluiten? 
Katkarapusia, kinkkua ja Pirkan lohta ja taimenta kastikkeessa.
 

Kuulostaa herkulta! Tuli ihan nälkä. Mikä on lempipuuhaasi? 

Rapisevien rottiensaalistaminen (Ramitsujen) sekä punaisen pisteen jahtaaminen.

Heh, mikä onkaan tuo punainen piste?! Rotat ovat myös kämppikseni mieleen, ainakin hetken. Minä tykkään enemmän palloista. Mikä on mottosi? 

Syö, leiki, nuku ja rentoile! Parempi katkarapu kissan masussa kuin kymmenen pakastimessa.

 

Tuo oli loistava! Todellakin, mitä ne ihmiset niitä katkarapuja siellä pakastimessa pitää. Antaisivat kissoille! Mitä yhteistä on sinulla ja minulla? 

Olemme raidakkaita raitahaalarirentoilijoita, jotka osaavat nauttia kissamaisesta elämästä :) *kurnau*

Todellakin! Kiitos sinulle ja hyvää loppukesää!