Leijonan Joulukalenteri 2016: Luukku 7

Leijonan Joulukalenteri 2016: Luukku 6

Leijonan Joulukalenteri 2016: Luukku 5

Leijonan Joulukalenteri 2016: Luukku 4

Leijonan Joulukalenteri 2016: Luukku 3

Leijonan Joulukalenteri 2016: Luukku 2

Leijonan Joulukalenteri 2016: Luukku 1

En millään voinut olla ilman omaa joulukalenteria, joten päätin jälleen sellaisen tehdä. Tosin tämä taitaa toteutua pitkälti tuolla tassukirjan puolella, kun ei emäntä oikein ehdi tietokoneelle kirjoittamaan, ainakaan ajallaan. Jännittävää joulunodotusta!

Kaks räppääjää ja vielä yks

Pikku mäntä tykkää kovasti siitä vihreestä räppääjästä jonka nimi on Risto. Se on kattonu elokuvia ja sit mäntä lukee sille myös kirjaa missä se on. Mäki olin kuuntelee täs yks ilta ja makoilin iha emännän vieres nii kuulin tosi hyvin. Vaik vauvan pää oliki mun päällä melkee mut pystyin keskittyy ku se luki.

Se oli aika hyvä kirja ku siinäki on kissa. Mut se kissa ei oo räppääjä niinku mä vaan se poika. Mut ei se kyl oo ehkä iha nii hyvä ku mä oon. Ei selvästikkää oo nii paljoo kokemusta ku se ei oo musta! Hehee! Taas sain vähä räpättyy.

Ehkä taas joku ilta meen kuuntelee mitä tapahtuu sille räppääjälle ja mitä tapahtuu Alpo kissalle. Nyt vaa mau mau jou jou teille!

p.s. Ja sit on viel toi yks räppääjä tääl ku meil on telkku auki ja sielt tulee se vain surkeeta maukua ohjelma ja männän silmätki on märät.

Muistellen

Silloin kun olin nuori ja tulin isännän luo (mistä on muuten jo yli 10 vuotta aikaa!), meitä oli täällä vain minä, isäntä ja kämppikseni. Haisteltiin vähän kämppikseni kanssa toisiamme, ei tapeltu ollenkaan, tutkin joka paikan ja miltei heti sen jälkeen menin isännän rinnan päälle makoilemaan.

Koti oli tuolloin kyllä eri kuin nyt, mutta tuossa naapurirapussa. Ja tässä nykyisessäkin kodissa elelimme isännän ja kämppiksen kanssa kaikessa rauhassa ja sulassa sovussa ennen kuin emäntä saapui elämäämme.

Noo, ehkei se nyt aivan niin mennyt. En tykännyt siitä, että isäntä oli pitkiä työpäiviä pois. Protestoin sitä ja huonoja hiekkoja pissailemalla. Menin usein sohvan taakse piiloon, kun ovikello soi tai tuli vieraita. Pysyttelin yleensä poissa, jos vieraita kävi. Mutta meillä oli kyllä oma huone, jossa oli meille kiipeilyhylly, sohva ja hiekkalaatikot.

Sitten tuli emäntä. Minä tykästyin siihen heti.

Siihen aikaan minulla oli pahat ihottumaongelmat korvissa, ja sain niihin lääkettä. Menin aina piiloon vaatekaappiin, kun en tykännyt lääkkeen laittamisesta. Mutta sitten tervehdyin. Allergiat vähenivät oikean ruuan myötä, pissaamiset hyvän hiekan myötä ja edelleen emännän tulon myötä, kun täällä oli useammin seuraa. En enää pelännyt ovikelloa ja vieraita. Nykyään saatan jopa mennä ovelle vastaan, kun on tuttuja tulossa.

Viime vuosina täällä on kyllä tapahtunut paljon paljon uutta, kun on tulleet noi pikkuhiiretkin. Ihan kolme kaikkiaan! Pikkuemäntä, pikkusisko ja pikkuveli. Ja jo niitä ennen on kodissa tapahtunut paljon, kun on tullut uusia huonekaluja ja värejä seiniin ja kaikenlaista. Minulle on tullut uusia makuupaikkoja ja vanhoja lähtenyt pois.

Joskus kaipaan vanhoja hyviä aikoja, mutta on nytkin ihan hyvä. Minusta kuitenkin olisi vielä parempi, että nuo kaikki pikkuihmiset olisi päiväkodissa ja emäntä kotona minun kanssa. Se olisi parasta!

Leijonan parturi-kampaamo avoinna!

Tämän videon julkaisin jo tassukirjassa jokunen päivä sitten. Haluatko varata ajan parturi-kampaamooni vaikka pelkkään hiusten- tai turkinpesuun?

Pikkuveli yllätti puolestaan kämppikseni taannoin, kun emäntä oli vaihtamassa sen vaippaa. Vauvan siis, ei kämppikseni, vaikka minun mielestä silläkin kyllä voisi olla vaipat, niin minun olisi huomattavasti miellyttävämpi mennä käymään hiekkalaatikolla. Kämppikseni makoili pahaa aavistamatta kylppärin nurkassa, kun se sai jotain märkää niskaansa. Emäntäkään ei tuolloin aivan säästynyt, koska oli juuri kumartunut rapsuttamaan kämppistäni. Minun mielestä voisi vähän katsoa, missä makoilee. Itsehän osaan kyllä pysyä poissa vaipanvaihdon hetkellä.

Mitä mulle kuuluu?

Heei, Leiona sai vihroin männän taas liikkeelle. Tosin ei se kyl paikallaa juur ole ollu. Paitti sillo ku toi pikku tyyppi haluu syörä ja se melkee syö sen. Männän siis.

Leiona sano et mäki saan kertoo mitä kuuluu. No mulle kuuluu vähä vähemmä. Ku toi pikku tyyppi tuli tänne mä totesin vaa, et taas tommone ja häivyin paikalta. No oommä käyny sen tukkaa pesee ku ei noi ihmiset taira oikee osata.

Ja sit mä oon halunnu aina ruokaa. Mut mä en aina tykkää enää mitä ne mulle antaa ku se ei oo joka kerta eriä. Mä haluisin aina eri ruokaa. Ohan ravintoloissakki semmoset ruoka listat joist voi kattoo joka kerta eriruokaa. Mut oommä saanu katkiksiiki. Liia harvoin vaa.

Ja mä oon nukkunu keittiössä jää kaapin vieres ku ihmiset on nukkunu mut mäntä on nähny mut. Oommä kyl käyny partsillaki ku ei oo liia kuuma ja maistamassa kukkia mut sit ne kukat kuivu. Mäntä sano et niihi tuli taas niitä kirvaisia eikä ne kukat tykänny et mä söin niitä. Mut en kaikkii. Osa haisee iha liian pahalle nii emmä niihi koske.

Nyt mun vuoro loppu ja pitää mennä. Mau!

p.s. Tos kuvas me ollaa männän kaa partsilla vähä aikaa sitte.

Leikkejä

Viime postauksessa lupasin kertoa diilistäni emännän kanssa. Se menee niin, että jos se toimii minun sihteerinäni, lupaan antaa sen nukkua aamulla rauhassa eli olen antanut sille luvan laittaa oven kiinni, kun se käy nukkumaan. Pitkin kynsin tosin, mutta ymmärrän sen olevan uuden tulokkaankin takia.

Minä ja kämppikseni ollaan kisailtu aika paljon viime aikoina. Minä olen tosi iloinen siitä, että kämppis ei ole enää niin paksu, koska se jaksaa juosta taas paljon paremmin. Toki kesäkin vaikuttaa.

Meillä on tapana juosta erityisesti silloin, kun olemme keveimmillämme hiekkalaatikon jälkeen. Tänään minä juoksin ja hyppäsin korkealle. Pikkuihmisten huoneessa on tuommoinen hylly, ja nyt sinne pääsee hyvin, kun siellä vaihdettiin vähän järjestystä. Täytyihän minun se testata.

Toinen leikki, mistä erityisesi pidän, on emäntä lehmänä -leikki. Siihen kuuluu ensinnäkin emäntä, sitten jokin istumapaikka, johon emäntä asettuu. Sitten siihen tulen minä, koska aina, kun emäntä on paikoillaan, on otettava tilanteesta hyöty irti. Valitettavasti siinä leikissä on myös tuo uusi pikkuihminen ja emäntä leikkii lehmää samalla. Minä kiehnään emännän kylkeä, välillä pusken vauvaa ja sanon, että kyllä sitä voi samalla rapsutella minua! Joskus se onnistuukin, mutta olen ollut huomaavinani, että emäntä tarvitsisi pari kättä lisää...

Tässä vähän emännän "taidonnäytteitä". En ole aivan varma, auttaako laitteenvaihto vai pitäisikö vaihtaa kokonaan kuvaajaa?!

Vihdoin!

Blogitauko syntyi ja venähti vahingossa näin pitkäksi. Olen kyllä useita kertoja yrittänyt saada emännän istahtamaan alas ja toimimaan sihteerinäni, mutta se ei vaan ole ehtinyt. Nyt kun tämä ihme vihdoin tapahtui, kerron lyhyesti, mitä tässä onkaan viime kirjoitukseni jälkeen tapahtunut.

En edes muista, missä järjestyksessä kaikki on käynyt, mutta nämä ainakin on tapahtuneet tässä kevään ja kesän aikana:

- Pikkusiskosta on tullut mahdoton papupata ja juoksija. Joskus se saattaa jopa vähän kiusata kämppistäni, mutta minua se ei uskalla.
- Emäntä kasvoi taas ja poksahti. Tänne tuli jälleen kerran uusi rääkyvä hiirenpoikanen tai jokin sen tapainen. Nyt meillä on siis kolme pikkuihmistä, joten vauhtia piisaa, liiankin kanssa.
- Meille tuli uusi sohva ja sen vuoksi järjestys olohuoneessa muuttui. Minä löysin tietysti heti monta uutta makoilupaikkaa: sohvan päädyssä, tuolilla pöydän alla, raapimispuun majakolossa ja niin edelleen.
- Kämppikseni on laihtunut, ja minä puolestani kasvanut kissana.
- Emäntä on tullut huonoksi valokuvaajaksi. Minun täytynee hankkia sille lahjoituksena jostain uusi puhelin tai kamera, jotta se saisi meistä hyviä kuvia. Olen tarkastanut sen otosyrityksiä ja todennut niiden jäävän hurjan paljon jälkeen vuoden takaisten tasosta.

Tässä nyt tärkeimpiä. Uskon, että tässä pian emäntä pääsee taas sihteerikseni. Sen verran hyvän diilin olen sen kanssa tehnyt. Siitä lisää seuraavassa postauksessani.