Leijonan Joulukalenteri: 1. joulukuuta

Nyt paljastuu toinen pimittämäni salaisuus koskien tätä joulukalenteria. Koska blogini vetonaula on ollut kirjoittamani jouluruno, tämän vuoden joulukalenterini sisältää kissamaisia joulurunoja lisää. Yhteensä on siis luvassa yli kaksikymmentä joulurunoa! Mikäli haluat käyttää runojani, se on sallittua, mutta toivon, että kerrot siitä minulle. Kaikki runot ovat minun ja emäntäni yhteistuotoksia. Tai tietysti minun, mutta emäntä on toiminut sihteerinä.

Joulukehräys

Hiljaa sylissäsi hurisen

Hännänpäällä kutitan

Huolet pois murisen

ja Hyvää Joulua toivotan.

Leijonan Joulukalenteri: Varaslähtö ja Adventtiarvonta 1

Tänään on yhden kynttilän päivä, jota jotkut kutsuvat ensimmäiseksi adventiksi. Hehee, koska tänään ei ole vielä joulukuu, niin tätä voi sanoa varaslähdöksi jouluun. Tosin taitaa emännän joulukalenterin ensimmäinen luukku aueta myös tänään.

Paljastan tänään yhden asian joulukalenteristani: aina kun on kynttilänsytytyspäivä, blogissani on arvonta! Sitä voi siis kutsua Adventtiarvonnaksi. Palkintona on tietysti aina jotain kissa-aiheista. Tänään arvottava juttu sisältää kissakortteja ja -tarroja sekä Leijona-merkkiset värikynät. Palkinnoista kiitän emäntää, joka on niitä hankkinut.

Kuvassa osa palkintotuotteista.

Arvonta suoritetaan keskiviikkona 3.12. klo 21.00. Pääset mukaan arvontaan kommentoimalla tätä tekstiä ja jättämällä yhteystietosi (toimivan sähköpostiosoitteen).

Oikein hyvää joulunodotusta joulukalenterini parissa ja onnea arvontaan!

Soittaja kissa

Mä oon käyny soittaa tota painoo. Harjottelin neli tassusesti mun räpin laulu osuutta. Mä luulen et mun pitää soittaa sille räppäri Joustavalle et tulisko se laulaa ne osuudet. Ku mä oon parempi räppää ku laulaa. Eikä Leiona suostunu vaik kysyin. Mut soittaa mä osaan. Mielummin noita mustii kummäki oon musta. Ja niit on vähemmän nii se on vaikeenpaa.

Leiona sano et mun räpin laulu osuuksissa oli kuuleman mukaa liian monta OK Taavia. Mä sanoin kyl et ei niissä mitää taaveja tai muitakaa tele tappeja oo. Ehkä se oli jotai sala kieltä.

Meillä kävi meirän vara hoitajat piipahtamassa. Ne lupas tulla pian uudestaan. Mä olin tietty heti vastassa. Mut Leiona meni sotkemaan sen toisen pairan ku se makas siinä päällä. Mun ois pitäny mennä ku se paita oli musta ja mäki nii ei haittais vaikka tulis karvoja. Pikku männän keltaseen mekkoon tarttu kivasti mun karvoja.

Tulossa! Leijonan Joulukalenteri 2014

Olen päättänyt ilahduttaa teitä, Rakkaat Lukijani, myös tänä vuonna joulukalenterillani. Joka joulukuinen päivä jouluaattoon saakka, ja oikeastaan jo yhden kynttilän sunnuntaista lähtien (emäntä: Eli sunnuntaista 30.11. alkaen), on blogissani luvassa jotain jouluisen kissamaista. Enempää en paljasta vielä. Kannattaa seurata, liittyä lukijakseni, tykätä tassukirjassa ja muutenkin olla mukana kuvioissa. Kaverillekin saa kertoa, annan luvan. Krr, mau!

Uudet kerrokset

Mitenhän tuonne oikein pääsee?

Meille on tullut uusia kerroksia. Muutama päivä sitten isäntä kokosi meille uuden nukkumapaikan pikkuemännän huoneeseen. Ilmeisesti se liittyy jotenkin pikkusiskoon, mutta ei vielä pitkään aikaan, joten se taitaa olla meille vapaassa käytössä. Tosin emme ole ihan vielä vakituiseen siellä majailleet. Pikkuemäntä on kyllä kysynyt joka päivä, saisiko hän nukkua tuolla ylhäällä, muttei vielä ole saanut. Emäntä sanoi, että se on vielä liian pieni.

Kyllähän se nyt onnistuu, kun saatiin portaat. Täällä voikin poseerata.

Hmm...kämppikseni taitaa ihailla minua.

Olen kyllä löytänyt itselleni vanhan tutun paikan, joka on nyt piilotettu tuonne sängyn alle. Meinasin ihan unohtaa, että sitterissähän minä olen viettänyt monet tovit, kun se oli pikkuemännän käytössä. Sinne pääsen mukavaan rauhaan, ainakin silloin, kun pikkusisko ei ole samassa huoneessa.

Joulunodotusta

Taas on se aika vuodesta, kun meillä on paljon kynttilöitä ja emäntä juo sitä maustemehua. Nyt se kaivoi jostain musiikkiakin ja kuuntelee iltaisin, kun pikkuihmiset on menneet nukkumaan. Kämppikseni loikoilee, mutta minulla on sellainen kutina viiksikarvoissani, että kohta on taas tonttuja liikkeellä.

Meillä on jo tehty ja syöty niitä maustekeksejä, ja sitten niitä vaillinaisia tähtiä, missä on sellainen läjäys keskellä. Pikkuemäntä ei uskaltanut maistaa niitä. Maustekeksejä se kuitenkin teki ja söi, kissanmuotoisia tietysti, vaikka oli sillä niitä muumimuottejakin. Minä kävin vain haistelemassa.

 

Emäntä on vähän jouluhöpsö. Mutta sellaisia ihmisiä taitaa olla muitakin, sillä olen huomannut taas blogini tilastoja katselleena, että nyt netistä etsitään jo joulujuttuja. Ja minun blogistani ja kahden edellisvuoden joulukalenteristahan niitä löytää! Joulurunoja ja jopa tiernakissat.

Vaanija

Olen huomannut, että pitää olla tosi varuillaan täällä kotona. Meillä on nimittäin sellainen vaanija, joka yrittää aina (emännän tai isännän) silmän välttäessä hyökätä meidän ruokakipolle! Tosin pikkuemäntä antaa tuon vaanimisen huomatessaan aikamoisen äänimerkin. Pikkuemäntä on selvästi meidän puolella. Se antaa kinkkuakin oikein hienosti ja oma-aloitteisesti.

Tuo pikkusisko on kova menemään. Minä luulen, että kämppikseni on opettanut sille huonoja tapoja. Esimerkiksi se, että molemmat tykkäävät silputa paperia, mikäli joku sattuu unohtamaan sellaisia lattialle. Molemmat ovat myös kovin johtojen perään. Minäkin olen, mutta vain heiluvien johtojen, en seinän vieressä kulkevien. Pikkusisko ja kämppikseni yrittävät syödä myös niitä johtoja paperien lisäksi.

Mutta siitä annan pikkusiskolle kyllä pisteet, että se tykkää minusta ja siitä, jos vähän hellästi näykin sitä. Ja se osaa jo aika hienosti silittää ja rapsutella. Eikä se töki korvaan tai silmiin tai muualle. Mutta hännästä se tykkää kiskaista, jos vain onnistuu tarttumaan. Siitä minä en tykkää!