Juhlavaa?

Emäntä oli tässä monta päivää ihan ärsyttävä. Siivoili, leipoi, kulki edes takaisin, eikä minua ehtinyt juurikaan rapsuttelemaan. Itse hän kutsui toimintaa häsäämiseksi ja järjestelyiksi, mutta minä kutsun laiminlyönniksi. Yritin kovasti herättää hänen huomiotaan, kiehnäsin jaloissa ja seurasin, mitä hän oikein tekee. Hän vain puuhaili omiaan ja komensi minua pois tieltä. Emäntä omasta mielestään yritti selittää minulle, että on tulossa jotkut juhlat. Mutta ei se minun mielestäni juhlaa ole, jos minä joudun paitsioon.

Pahinta mielestäni, ja erityisesti kämppikseni mielestä, oli se, kun emäntä kävi monta kertaa päivässä pakastimella, mutta me menimme aivan turhaan sen luo joka kerta sen avauduttua. Emme saaneet katkarapuja. Aion tehdä ilmoituksen emännänhoitopalveluun. Meidän emäntä taitaa olla epäkunnossa.

Eilen sitten kaikki - emäntä, isäntä ja vauvakin - lähtivät päiväksi pois ja ottivat mukaansa vaikka minkälaisia herkkujuttuja. Illalla tulivat takaisin ja toivat lepytykseksi minulle ja kämppikselleni ihania juttuja, niin kuin tuo tuossa kuvassa. Tosin siinä oli sellaisia kivoja heiniä, mutta isäntä nyppäsi ne jo pois, kun minä ehdin heti syömään niitä niin, että tuli vähän paha olo.

Tänään emäntä yritti lepytellä ja rapsutella minua. Minä kyllä otin rapsutukset vastaan, mutta vähän läppäsin kynsillä hänen käteensä. Että muistaisi, miten on minua viime päivät kaltoin kohdellut. Niin ja tänään vauvaa on sanottu ihan uudella nimellä. Se on kyllä hyvä nimi, koska se muistuttaa niin paljon Leijonaa. Vaikka emäntä sanoi, että jollain kielellä se tarkoittaisikin lehmää. Hehee, minä aion silti kutsua vauvaa tyttö-Leijonaksi.

Odotusta

Kuulin säätiedotuksen, jossa sanottiin, että on tulossa lämpimät säät. Mii laik, sanoi joku hassusti, ja voisin lainata niitä sanoja. Odottelen vaan kuumeisesti, että voisin lekotella auringonpaisteessa parvekkeella. Mutta vielä enemmän odotan sitä, että pääsisin ulos. En oikein enää muista, mitä siellä on ja minkälaista se on. Siksipä en ole osannut sinne nyt niin vahvasti kaivatakaan.

Tässä me kämppiksen kanssa odotamme ulospääsyä.

Odotan myös, että tulee ilta. Viime aikoina olen avannut parvekkeen oven joskus jopa ihan itse. Isäntä on todistanut tätä useampana iltana, kun emäntä on ollut laittamassa vauvaa nukkumaan, joten siksipä ei teille ole tästä vieläkään todistusaineistoa. Kun on kesä ja ilta tulee ja vähän jo hämärtää, tiedän, että ötökät liikkuvat. Jotkut lentelevät myös päiväaikaan, mutta eniten tykkään yö-ötököistä (hassu sana muuten!). Ja parvekkeelle niitä ötököitä voi eksyä.

Minä ja vauva isännän sylissä päiväunilla.

Odotan vielä, että vauva kasvaisi nopeasti. Aamuisin tykkään mennä köllimään emännän ja isännän sänkyyn. Vauvakin on siinä ja kovasti haluaisin makoilla etutassut vauvan mahan päällä, mutta emäntä ei vielä anna minun tehdä niin. Olisi kiva olla ihan lähekkäin, vaikka vauva saattaa minua kurmauttaakin pikkunyrkeillään. Se teki niin, kun minä makoilin sen vieressä. Minä koetin vähän sitä toppuutella tassullani. Emäntä melkein säikähti, mutta huomasi kuitenkin, että tassu oli pehmeä. Tiedänhän minä, ettei kynsillä - minä paijaan vaan.

Kartalla

Lataan uutta päivitystä navigaattoriin. Kuvan otti ja lähetti ihailijani. Kiitokset hänelle!

Minä luulen, että tykkäisin matkustaa enemmänkin kuin mitä olen päässyt matkustamaan. Kämppikseni ei pidä matkustamisesta, vaan itkee ja kuolaa, jos joutuu kantokoppaan ja autoon. Minäkin olen sitten siinä kuolassa, koska matkustamme samassa kantokopassa. Sen vuoksi yleensä jäämme kotiin, kun emäntä ja isäntä lähtevät matkalle.

Minä en yleensä ole ollut moksiskaan automatkoista, mitä nyt kerran yhdellä mutkaisella tiellä minulle tuli paha olo ja piti oksentaa. Parasta matkustamisessa on kuitenkin se, kun pääsee pois kantokopasta ja on ihan uudessa paikassa.

Minä tykkään miettiä, mitähän kivoja makoilupaikkoja eri paikkakunnilta voisi löytyä. Suomi on suuri maa, ja täällä on paljon hauskoja paikannimiä. Olen yrittänyt etsiä kartalta Kissankulmaa, koska emäntä on joskus laulanut laulua, jossa puhutaan Kissankulman kauhusta. Mutta se taitaakin olla Ruotsissa. Kissanmaa Tampereella ja Kissanhäntä-niminen saari Karttulassa kuulostavat paikoilta, joihin kissat ovat lämpimästi tervetulleita. Olisi kiva käydä pistäytymässä.

Luin hiljattain lehdestä Ruokolahden leijonasta, joka oli parinkymmenen vuoden takainen kesäjuttu kuulemma. Minun täytyi tarkistaa kartalta, missä tuo paikka sijaitsee. Voin todistaa, etten se ollut minä, koska en vielä ollut olemassa. Mutta luulen, että joku lajitovereistani se saattoi kuitenkin olla. Ehkä kaukainen serkkuni...

Uutuusjuttuja

Minä en ole ainakaan muutosvastarintainen, enkä pelkää uutta. En myöskään osoita mieltäni, kun jotain asunnossa muuttuu, kuten olen kuullut monen muun lajitoverini tekevän. Minä tykkään uusista jutuista ja innostun kaikesta uudesta!

Uusi tyyny vanhassa tuolissa

Tänään meille tuli uusi tyyny. Minä huomasin sen heti! Nuuskin sitä ensin vähän ja sitten hyppäsinkin sen päälle makoilemaan. Haluan heti kaikkeen hieman hajuani ja karvojani. Aika usein on käynyt niin, että unohdan jonkin asian tai tavaran, mutta kun sen paikkaa vaihdetaan, muistankin sen taas. Näin kävi muunmuassa tuon kuvassa olevan tuolin suhteen.

Tuoli oli pitkään olohuoneessa oikeastaan vain koristeena. Sen jälkeen se muutti reilu vuosi sitten makuuhuoneeseen, josta niin minä kuin kämppikseni löysimme sen ja kisasimmekin siitä, kumpi tuolissa saa makoilla. Sitten tuoli unohtuikin muiden paikkojen viedessä voiton. Kun vauvan sänky tuli makuuhuoneeseen, siirrettiin tuoli takaisin olohuoneeseen. Siitä tuli sen jälkeen joksikin aikaa ehdoton lempipaikkani, josta tosin kämppikseni minut välillä raa'asti ajoi pois. Tai siis oikeasti minä suostuin luopumaan jalomielisesti paikastani todellisen tarpeen tieltä.

Nyt on kulunut jokin aika, että olen etsiytynyt muualle mielummin makoilemaan, mutta uusi tyyny teki tuolista taas lempipaikan. Ainakin siksi aikaa, että vauva on hiljaa, jos ollaan samassa huoneessa.

Pormestariksi

Silmiini osui eilen kerrankin hyvä uutinen. Aavan meren tuolla puolen ja siitäkin vielä pidemmälle on paikka, jossa kissa on pormestari. Minun piti kysyä emännältä, mitä se pormestari oikein tarkoittaa, kun arvelin ensin sen liittyvän rakennuspuuhiin ja poraamiseen, mitä meille kotiin on kuulunut viime viikkoina naapuriasunnosta sekä noihin urheilukilpailuihin, joita olen viime aikoina seurannut. Mutta se tarkoittaakin jotain suurta ja mahtavaa! Juuri Leijonalle sopivaa siis.

Tuosta jutusta sain tavoiteltavaa. Ensinnäkin, lasi, josta juon täytyy kyllä vaihtaa viinilasiksi. 30-40 ihmistä päivittäin katsomassa minua on ehdoton minimi. Paitsi niinä päivinä, kun haluan olla rauhassa. Sekatavarakauppa toimistona olisi myös ihan mukava juttu, mutta voisi se olla vaate- tai huonekalukauppakin. Pääasia, että pehmeitä lekottelunurkkauksia löytyy.

Ja mietin tässä, että kun tuo kämppikseni on sieltä Halsualta, ja se on aika pieni paikka, niin siellä valtaannousu voisi sujua helpommin kuin täällä, missä nyt asumme. Ainakin minulla olisi ehkä jo muutama kannattaja ihmisehdokkaita vastaan. Taidan mennä päiväunille ja uneksia tulevaisuudestani pormestarina - ja niistä kymmenistä, sadoista ja tuhansista rapsutuksista.

Sadepäivä

Tänä kesänä en ole asunut parvekkeella kuten muutamana aikaisempana kesänä, jolloin päiväni ovat täyttyneet parvekkeella tai parvekkeen oven edessä loikoilusta. Nyt on ollut viileämpää ja sateisempaa, olen huomannut. Minua se ei muutoin ole haitannut, mutta emäntä olisi innoissaan siitä, että kesähuone voisi olla aina avoinna ja minä viihtyisin myös siellä.

Olen mestari löytämään uusia tai unohdettuja lekottelupaikkoja täältä sisältäkin. Tässä kuvassa on yksi niistä, raapimispuun maja. Kämppikseni on tuolla useinkin, mutta nyt vaihdoimme paikkoja. Hänellä on sellainen pieni ongelma, ettei hän aivan yhtä hyvin mahdu tuonne, ainakaan kokonaan, sillä hän on ehkä hieman pulskistunut tässä viimeisen vuoden aikana. Minä olen säilynyt yhtä komeana ja sutjakkana kuin ennenkin.

Ei kun ota minusta kuva!

Sadepäivinä vauva nukkuu paljon, joten minullakaan ei ole niin kiire kiehnätä emännän jaloissa. Aurinkoisina päivinä vauva on paljon enemmän hereillä ja minullakin piisaa tekemistä. Emäntä sanoi, että vauva on ilmapuntari tai aurinkopaneeli. Minusta se kuulosti hauskalta. Minäkin haluan olla sellainen. Uskon, että emäntä tarkoitti sillä sitä, että se tuo virtaa ja osaa ennustaa.

Valkoiset sukat

Täytynee vielä antaa vastine kämppikseni kirjoitukseen ja väitteeseen, että minä olen mustasukkainen. Jos hän sattuisi katsomaan hieman tarkemmin, minun tassuni ovat kaikki valkoisia. Paitsi vasemmassa etutassussa kahden ensimmäisen varpaan kohdalla on rusehtava jälki. Emäntäni ja isäntäni luulevat, että olen vasentassuinen ja olin entisessä elämässäni tupakoitsija, ja nikotiini on värjännyt varpaanvälini. En myönnä, enkä kiellä. Siinäpähän luulevat.

Ja mitä tulee käytökseeni, minusta on tärkeää muistuttaa emäntää olemassaolostani säännöllisin väliajoin ja huomattavalla hellyysmäärällä. Kun vauva on toisessa paikassa kuin emäntä ja vauva vinkaisee tai ääntelee muuten vain huomiotaherättävästi, emännällä on tapana suunnata ääntä kohti. Minäkin suuntaan ja menen heti puskemaan ja kiehnäämään emännän jaloissa, jotta hän muistaisi, miten ihana olen.

Kun vauva syö, menen usein emännän viereen, sillä siinä hänellä on aikaa rapsutella minua. Ainakin minun mielestäni. Ja voi niitä hetkiä, kun vauva oikeasti nukkuu päivisin, ja emännällä on aikaa vain rapsutella minua! Seuraan häntä ja heittäydyn sopiviin paikkoihin kyljelleni, jotta hän voisi rapsuttaa mahastani. Yritän ennakoida hänen liikkeitään, juosta sängyn päälle, sohvalle, keittiön pöydälle tai muualle, johon uskon hänen suuntaavan, jotta olen varmasti valmiina rapsutettavaksi.

Nimetön

Voi ei, minun täytyy varmaan laittaa unilukko tähän koneeseen, kun jos satun uinumaan hieman sikeämmin, käyttää kämppikseni tilaisuutta häikäilemättä hyväkseen. Ja sitä paitsi saa heti kommentteja ja lukukertoja. En anna sen kuitenkaan häiritä nyt omaa bloggaajauraani.

Tosin se saattaa uraani häiritä, että emäntä ei oikein hallitse valokuvaamista, mikä tulee todistetuksi tuossa ylhäällä olevassa kuvassa. Korvani ei ole mahtunut kokonaan kuvaan. Mutta täytyy vain ajatella, kuten eräs edesmennyt helmanheiluttajanäyttelijä, että kyllähän ihmiset tietävät, että minulla pää on.

Tuli vaan mieleen tuosta nimiasiasta, jota kämppikseni kirjoituksen kommentissa oli mietitty, että nimet on kyllä aika jännä juttu. Emäntä kutsuu vauvaa minulle siitä puhuessaan ihan vain vauvaksi. Olen kyllä huomannut, että vauvalla on enemmän kutsumanimiä kuin minulla koskaan on ollut. Minusta parhaat viritelmät ovat pikku kengurunpoikanen ja rääpäle. Täytyy sanoa, että emäntä on aika hyvä keksimään nimiä.

Meillä on tässä käynyt useamman kerran eräs mies. Hän kutsui minua Jumalan lahjaksi. Huomasin heti, että tuo on hyvin viisas mies ja todellakin tietää, mistä puhuu. Kävi ilmi, että oikea nimeni on jonkin erikoisen kielen peruja ja tarkoittaa tuota.

Minusta on tärkeää, että jokaisella perheenjäsenellä on nimi. Saa olla montakin, ei sillä. Ja on ihan hassua ajatella, ettei kissa tuntisi nimeään. Minä ainakin reagoin siihen, jos minua joku kutsuu nimellä, samoin kämppikseni. Ei nimi kissaa pahenna, jos ei kissa nimeä.

Mä taas tässä hei!

Mä oon yökiitäjä, yömaukuja, yöihmettelijä. Mä oon Pepsi-Kola varustettuna lime silmin. Kuvasta kiitos ihailijalleni ison meren takaa.

Leijona nukkuu taas ja mä aattelin ottaa näppiksestä ilon irti. Viime päivät on menny aika nopsaan. Voin kertoo teille ettei mitää erityistä tapahu eikä mulla oo mitää erityistä kerrottavaa. Oli vaa pakko tarttuu tilaisuuteen.

Leijona on selvästi vähä musta sukkanen tosta vauvasta. Hehee, se on varmaa lainannu mun tossuja! Mä en jaksa välittää, kuhan saan välillä jotai hyvää. Emäntä on käyny pakastimella melkee joka päivä, mut en mä oo saanu katkiksii. Höh. Siel on vaa jotai maito juttuja. Kerran muute hyppäsin pakastimeen ite ettii niitä, mut emäntä nosti mut äkkii pois.

Pari kertaa ollaan ny Leijonan kaa vähä juostu. Eile kisattiinki niin, että karva tupot vaa lensi. Mä en ainakaa ollu alakynnessä, vaikka Leijona nii saattais sanoo! Mulla on vähä enemmän massaa. Emäntä sanoo, et mä kasvatin empatia mahaa ku se ootti vauvaa ja sen maha kasvo.

Mut kesästä mä tykkään ku parvekkeella on lämmin. Emmä sinne oikee viileellä säällä viitti mennäkää vaikka Leijona meneeki, ihan kylmälläki! Parvekkeella on sellane puksipuu, joka on just mulle sopivalla korkeudella, nii mä tykkään käydä sitä silppuamassa. Ja silppusin mä tässä yhden emännän laskunki, ku se oli jättäny sen nii sopivasti esille. No eipä tarvi ostaa kalliita laitteita.

Silmäpeliä

Tässäpä kaksi erään faniutuneen lukijani ottamaa kuvaa minusta. Ovat jo jonkun ajan takaa, joten olen hieman nuoremman näköinen, kuten varmaan huomasitte. Muutaman viime vuoden aikana olen miehistynyt, mutta kuten nämä kuvat todistavat, olen hallinnut silmäpelin kameran kanssa jo tuolloin.

Katse kertoo kaiken, silmät on sielun peili, spanielinkatse. Moisia sanontoja käytetään usein, mutta harvemmin tulee ajatelleeksi, että silmät oikeasti puhuvat. Kun meillä kissaeläimillä ei ole kovinkaan usein mahdollisuutta puhua ihan äänteillä niin, että ihmiset ymmärtäisivät, ovat silmät ne, joiden puheen ihminenkin voi ymmärtää. Minä olen siinä mielessä erikoisen hyvässä asemassa, että emäntäni osaa sanoittaa melkoisen tarkkaan ajatuksiani. Tiedän, ettei jokakissalla ole samanlainen tilanne. Ehkä siksi bloggaajakissoja on vielä niin vähän.

Olen huomannut, että vauva on jo joskus yrittänyt ottaa katsekontaktia minuun ja kämppikseeni. Tiedän, että katse on meidän kommunikointikanavamme (eikös ole hieno sana, löysin sen netin syövereistä!), joten minun täytyy miettiä taktiikkaa, miten pääsemme samalle aaltopituudelle. Aion opettaa hänen antamaan minulle herkkuja, sallimaan minun makoilevan kaikissa kielletyissä paikoissa, päästävän minut ulos ja rapsuttamaan minua aina, kun minä haluan. Hmm...olikohan vielä jotain? Ehkä keksin tässä lisääkin.

Sain muuten kuulla, ettei siellä viime viikon kisoissa ollutkaan niitä pitkiä juoksuja, vaan ne järjestetään vasta siellä rengaskilpailuissa. Ne on vaan niin kaukana, etten ehkä jaksa lähteä sinne, koska minulle on tulossa tänne kotiin silloin oikein mainio rapsuttaja.