Invaasio

Heh, minä opin uuden sanan, joka tarkoittaa maahanhyökkäystä. Invaasio. Se on hassu sana, joka on lainattu toisesta kielestä. Hmmm...tarvitseekohan sitä varten olla kirjastokortti? Minulla ei kyllä ole, mutta voin lainata emännän tai isännän kortilla.

Minäkin hyökkäilen joskus maahan, jos näen jotain jännittävää. Yleensä tassuttelen vain omaa tahtiani - pikavauhtia tai rauhallisesti löntystellen - paikasta toiseen. Hyökkäykset on silti hauskoja, aina välillä.

Emäntä sanoi, että meille on tullut muumi-invaasio. Kaikki sai alkunsa yhdestä kirjasta (jossa EI OLE KISSOJA!!!), jossa on sellaisia valkoisia hahmoja. Pikkuemäntä innostui niistä. Nyt niitä näkyy joskus telkkarista, joskus tietokoneelta tai puhelimista, kuuluu soittimesta, emännän suusta, ja sitten on vielä yksi pallo! Kun pikkuemäntä näkee tai kuulee niistä, se on innoissaan. Ai niin, on sillä vielä muki ja lautanenkin.

Olen hyvin pettynyt, koska ne eivät näytä kissoilta. Eivätkä kuulosta kissoilta. Eivätkä ne oikeasti hyökkäile. Mutta olen kuullut, että ne makoilevat paljon ainakin talvisin ja tykkäävät syödä hyvin. Eli siltä osin kuulostaa kyllä vähän kissanelämältä. Sitä paitsi kyllä pikkuemäntä meistäkin tykkää.

Arjen luksusta

Jotkut emännän lehdet käyttää tuommoista sanayhdistelmää kuin "Arjen luksus". Minusta se kuulostaa hassulta. Arkihan on luksusta. Mutta mitä luksus sitten on, niin näin kissana voisin määritellä sen ihanuudeksi. Ja arjen tavalliseksi. Kyseessä siis on tavallinen ihanuus.

Minulle ihanuutta on se, että saan makoilla emännän mahan päällä. Sitä tapahtuu kovin kovin harvoin, koska emäntä ei juurikaan makoile, paitsi nukkuessaan, enkä silloin pääse samaan huoneeseen. Sen vuoksi en voi kutsua sitä arjen luksukseksi vaan juhlaksi! Isännän mahan päälle pääsen paljon useammin. Sekin on mukavaa, arjen luksusta.

Viime päivinä pikkuemäntä on ollut vissiin kipeä, koska se on yskinyt paljon ja kiukutellut kovasti. Varsinkin yöllä. Minua se ei ole haitannut juurikaan, mutta se on kyllä vähän ärsyttänyt, että pikkuemäntä on vienyt ihan liikaa emännän ja isännän aikaa. Sille on tarvinnut antaa jotain lääkettäkin, monta kertaa. Emäntä sanoi, että olisi juhlaa saada nukkua kunnolla. En ihan ymmärrä, mitä se sillä tarkoittaa, sillä minähän olen nukkunut joka päivä oikein makoisasti!

Tunnustus

Tunnustan täten saaneeni tunnustuksen.

En kyllä oikein ole perillä näistä kaikista blogimaailman kiemuroista, mutta ehkä tässä vuodenkin jälkeen oppii vielä uutta. Eräs lukijani on omassa blogissaan antanut minulle tunnustuksen. Ensin luulin, että se tarkoittaa jotain noita sanoja, mitä emäntä aina tämmöisen kirjoituksen loppuun liittää, mutta sitten sainkin kuulla, että se tarkoittaakin sitä, että minun pitää vastata kysymyksiin ja laittaa tunnustus joillekin, kenen blogia seuraan.

Tämä on aika vaikeaa, mutta ehkä emäntä auttaa. Edelliseen kirjoitukseen lisäyksenä voin kertoa, että sovimme asiat emännän kanssa, ja teimme diilin ainakin seuraavaksi vuodeksi. Sihteerihaku siis peruttu!

Tässä tunnustuksessa minun täytyy kertoa kahdeksan asiaa itsestäni. Heh, tämä onkin hauskaa ja helppoa.

1. Vaikka nimimerkkini on Leijona, olen kissa.

2. Rakastan kinkkua.

3. Janoan rapsutuksia.

4. Tykkään makoilla ja keksiä uusia makoilupaikkoja.

5. Minulla on kämppis.

6. Olen tullut isännän luokse melkein seitsemän vuotta sitten Hesyltä.

7. Haluaisin tyttöystäväkissan.

8. Salainen paheeni on raapia kaapin ovia.

Olisittekos osanneet arvata?! Minun täytyy kyllä vielä miettiä, kenelle uskallan pallon vierittää. Sitä saattaa paljastua muista asioita, mitä ei ole aiemmin tiennytkään.

Blogisynttärit!

Kohta aion pistää sihteerini pestin hakuun. Emäntä on ollut aivan liikaa poissa tai kotona ollessaan kiireinen, että ei ole ehtinyt kirjaamaan minun ajatuksiani teille. Se oli ihan yksin poissa viime viikonloppuna, ja minun piti auttaa isäntää pikkuemännän hoidossa.

Ja eilen illalla, kun emäntä pysähtyi hetken kuuntelemaan minua ja olisi voinut kirjoittaa blogiini, ei tietokoneen yhteys toiminut. Oli kuulemma vika jossain muualla kuin meillä täällä. Minä olen hieman epäileväinen ylipäänsä langattomien yhteyksien kanssa, kun ei silloin ole mitään piuhoja ja johtoja, joita kämppikseni voisi yrittää syödä. Jos niitä olisi, olisi tietysti heti selvää, että uusi piuha täytyy ostaa, jos koneet ei toimi.

Joka tapauksessa tässä olen nyt ja kerron teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on blogini synttäripäivä!!! Olen jo vuoden ajan toiminut bloggaajakissana, noin niinkuin sivutoimisesti. Päätoimenihan on makoilla milloin missäkin ja tuottaa hyvää mieltä näille ihmisille, jotka minun kanssa asuu.

Vuosi sitten ei vielä pikkuemäntä asunut meillä. Nyt se on jo ihan kotiutunut. Kämppikseni on varmaankin yhtä paksu kuin silloinkin. Muutoin kaikki on aika lailla samalla tavalla. Ja blogihommat jatkuu, kunhan vaan sihteeri pysyy mukana. Tietysti voisin pitää tässä samalla hiljaista hakua uudesta sihteeristä, ehkä anonyymiä sellaista, kun olen lukenut, että semmoinen on hyvä juttu ja trendikästä.

Jos joku kissan löytää

Ihmisten naamakirjassa on kulkenut kuvamuistutus, ettei saa ottaa kissaa vain kesäksi mökille ja sitten unohtaa sinne. Minusta on edesvastuutonta, jos joku edes ajattelee tekevänsä noin. Jos eläimen ottaa, sitä pitää hoitaa. Ei kotieläin ole vain ihmistä varten, vaan ihminen kotieläintä.

Joskus kuitenkin saattaa löytyä ulkoa tai kadulta joku karkulainen. Se kannattaa ottaa kiinni ja huolehtia asianmukaisesti siitä, että tieto karkulaisesta kulkeutuu mahdollisimman laajalle. Esimerkiksi voi laittaa ilmoituksia ilmoitustauluille ja lenkkipolkujen varrelle ja soittaa löytöeläintaloon. Tiedän myös, että siellä ihmisten naamakirjassa on ryhmiä, johon voi ilmoittaa, ja sitten myös muita palstoja, ainakin Hesyllä. Ja sama silloin, jos etsii karkulaista.

Kämppikseni on kerran käynyt Viikin löytöeläintalossa, kun se luikahti illan pimeydessä karkuun, eikä isäntä huomannut sitä kuin jonkun ajan päästä. Jotkut kivat ihmiset oli ottaneet sen kiinni ja vieneet tuonne. Onneksi kaikki selvisi ja aika nopeasti.

Kämppikseni kertoi kotiutuessaan, että loppujen lopuksi aika harva kissa haetaan sieltä takaisin omaan kotiin. Vähemmän kuin joka toinen. Aika surullista. Paitsi silloin, jos ne kissat saa sitä kautta uuden, paremman kodin.

Romantiikkaa

Pus!

Olen jostain kuullut, että keväisin alkaa joillain hormonit hyrrätä. Minä luulen, että ne hormonit on kärpäsiä ja tuo hyrrääminen tarkoittaa surraamista. Meillä ei tosin ole vielä ollut kärpäsiä. Ilmeisesti se hyrrääminen johtuu auringosta ja lumen sulamisesta. Mutta en ole ihan varma, mitä ihmettä ne kärpäset oikein ihmisille tekee?

Joka tapauksessa kevät on romantiikan aikaa, ja minä jos kuka olen hyvinkin romanttinen kissa. Olen hellä ja huomioiva, saatanpa joskus pussatakin. Mutta en vielä pikkuemäntää. Mielummin pussailen emäntää tai sitten tyttökissoja. Voih, kunpa saisin jonkun tyttökissan tänne kotiin vieraaksi. Voisin mennä vaikka sen kanssa parvekkeelle pussailemaan romanttisesti linnunlaulun säestäessä herkkää hetkeä. <3

Parvekkeesta puheen ollen...eilen illalla minua kohdeltiin todella töykeästi. Isäntä ja emäntä unohtivat minut parvekkeelle melkein kymmeneksi minuutiksi! Minun piti ihan hypätä parvekepöydän päälle ja huutaa ikkunan läpi, että haluan takaisin sisälle! Tänään en ole vielä pyytänyt päästä sinne. Taitavat olla dementikkoja nuo ihmiset, joten täytyy pitää varani.

Arkista aherrusta

Minusta tuntuu, että kämppikseni yrittää matkia minua näissä kirjoitusjutuissa. En anna sen kuitenkaan häiritä, vaan yritän ottaa kohteliaisuutena.

Emäntä on ollut taas kovin kiireinen. Se oli koko viikonlopun poissa pikkuemännän kanssa. Niillä oli monta laukkua mukana. Pikkuemäntä oli kyllä ihan hassu, kun ne tuli taas takaisin. Se hihkui ja nauroi, kun kämppikseni kävi puskemassa. Ja edelleen se osaa aika nätisti silittää meitä.

Se liikkuu jo kovasti ja leikkii. Kyllä se vieläkin komentelee joskus, mutta yleensä se on vain iloinen. Esimerkiksi jos minä menen sen mukaan päiväunille sen sänkyyn. Emäntä tosin jää aina silloin katsomaan, etten minä muka menisi pikkuemännän päälle. Yleensä tuijotan emäntää takaisin ja viestitän, että hei, kyllä minä nämä hommat handlaan!

Nyt ei ole ollut kovin aurinkoista, mutta huomaan selvästi, että ulkona on jo lämpimämpää. Parvekkeelle mieleni tekevi useamman kerran päivässä. Ehkä kohta voisin jo ruveta vaatimaan ulko-ovella, että pääsisin sinne!

Tarina

Tää on tarina musta ja Leijonasta. Me ollaan koti kissoja ja asutaan kotona. Mä oon musta ja Leijona ei. Yhtenä päivänä me makoiltiin sohvalla.

Sit mä heräsin ja tajusin et tää elämä on aika tylsää. Et täällei kauheesti tapahru ja mun tarttee tehrä jotain. Ku tosta auringosta saa virtaa meikäläisen koneistoon nii sitä keksii vaik mitä.

Mä päätin lähtee liikkeelle! Menin sit Leijonan auringon eteen ja kävin sanoo sille jotain mutten ny muista et mitä.

Mut sen jälkee mulle tuli vastustamaton halu palata takas. Pieni muutos vie ajatukset oikeisiin mitta suhteisiin ja mä tajusin et äsken oli hyvä.

Sulonen toimettomuus on kissan paras päätös!

Puhdistus

Kuulin, että Puhdistus on joku kirja. En ole ihan perillä sen sisällöstä, mutta tämä kuvakooste voisi ehkä olla sille oiva kuvakirjaversio. Vai mitä olette mieltä?

Tästä se lähtee.

Naamataulu ensin.

Vähän tuolta...

...ja tuolta.

Puhdas täytyy kissan olla.

Sitten viimeistellään.

Mitä katsot? Valmista tuli!

Uutiskatsaus

Uutisbongari!

Tällä viikolla olen lukenut paljon lehtiä, kun meille tulee taas se pienennetty iso lehti. Olen myös seuraillut kissa-aiheista uutisointia netissä, ja ilokseni olen huomannut, että kissamaailmassa tapahtuu paljon. Emännän lehdissäkin on ollut silloin tällöin jotain kissamaista.

Luin ihmisestä, joka käyttää käsitöissään kissankarvoja. Ihailtavaa! Ja kun googlailin (heti kun emäntä löysi hiiren, joka oli kadoksissa, mistä emäntä ehti jo syyttää minua, vaikka oli itse sen piilottanut), löysin sellaisia ihmisiä enemmänkin. Kämppikseni karva ei varmaankaan sellaiseen sovellu, kun on melko karkeaa, mutta minun karvani on paljon pehmoisempaa. Siitä tulisi vaikkapa ihania palloja.

Sitten se punatukkainen täti, josta olen aiemminkin lukenut, oli käynyt ulkomailla ja keskustellut kissoista jonkin maan vallankahvassa olevien kanssa. Hyvinkin poliittista uskaltaisin väittää!

Ilokseni sain myös lukea, että kissavideofestivaali on tarkoitus järjestää uudestaan! Ehkä minunkin leffatähteyteni voisi saada semmoisesta tapahtumasta sopivasti buustia. Tosin kovin merkittäviä pääosarooleja ei minulla vielä ole plakkarissa. Siitä saatte syyttää kyllä vain emäntääni, joka on aika onneton ohjaaja/kuvaaja.

Taidankin myös jatkossa tarkastella tarkemmin kissauutisointia. Se on hyvä, että meistä puhutaan! Ja sen vinkkaan teille, Rakkaat Lukijani, että jos haluatte ehdottaa blogiani Suureen blogikilpailuun Suomen parhaaksi blogiksi, laittakaa viestiä perusteluineen osoitteeseen kuukausiliite@hs.fi

Puuterinpehmoisella hiekalla

Musti ja Mirri on kuulemma lopettanut meidän hiekan myynnin. Isännän piti ostaa muita vaihtoehtoja, joita olemme nyt testailleet. Kämppikselleni on ihan sama, minkälaista hiekkaa käyttää, mutta minulle ei. Pehmoista sen olla pitää, niin kuin emännän vessapaperi.

Olemme saaneet testata muutamaa muuta merkkiä. Toistaiseksi olen ollut aika tyytyväinen, tosin ensimmäistä vaihtoehtoa pyysin vaihtamaan jo normaalia aiemmin. Emäntä ei ollut siihen ihan tyytyväinen, koska sen nenä sanoi vieläkin aiemmin, että haisee. Emäntä on muuten välillä vähän liiankin tarkkanenäinen. Paitsi ei kylläkään haista kinkkupaketin avaamista yhtä hyvin kuin minä!

Toinen vaihtoehto osoittautui paremmaksi. Totta kai, kun on kalliimpaakin! Mutta mikään ei ole liian kallista minulle, tietenkään.

Työhuoneen hiekkalaatikko kuulemma otetaan pois ja vain vessaan jää meidänkin vessa, kun pikkuemäntä muuttaa. Emäntä lupasi, että saamme sitten upouuden hiekkalaatikon. En ole kylläkään aivan varma, miten asiaan aion suhtautua. Ristiriitaisin tuntein.

Kymppikerho

Näitä kelejä odotellessa!

Blogiani on käyty katsomassa nyt yli 10 000 kertaa! Se on hurjan paljon! Se tarkoittaa, että olen siirtynyt kymppikerhoon, vai mitkä ne pääsyvaatimukset olivatkaan? Muistelen, että olen jostain kuullut kymppikerhon tarkoittavan 10 000 jotain.

Kymmenentuhatta on vähän enemmän kuin mitä minulla on tassuissa varpaita. En osaa laskea niin pitkälle. Onneksi on kuitenkin kirjaimia, sillä ne on helpompia, yleensä.

Kiitos ahkerille lukijoilleni! Pysykää mukana, lupaan jatkaa samaan malliin ja ehkä jopa hieman isompaan ääneen kehräten.

Aprillia!

Tänään on kuulemma tapana syödä silliä ja juoda kuravettä. Minä en ymmärrä sellaista. Tai no silliä voisin kyllä syödä, mutta veden pitää olla puhdasta. Minua ei onneksi ole jekutettu tänään, ainakaan niin, että olisin huomannut. Emäntä kyllä kertoi, että radiossa ja netissä on paljon juksauksia. Yleensä on lehdissäkin, mutta tänään ei tullut lehtiä. Aika jännä se päästäinen, kun saa pidettyä postin poissa.

Vaikka alkaa olla jo iltamyöhä, ehdin ehkä vielä juuri ja juuri aprillata kämppistäni. En kylläkään oikein keksi, miten. Ehkä menen keittiöön emännän perässä, käsken sen avata pakastimen ja rapistella sieltä jotain pussia. Sitten kämppikseni tulisi paikalle ja varmasti luulisi saavansa katkarapuja, mutta minä vain hihittelisin viiksiini.

Tuo on ehkä vähän liiankin yleinen juksaus meillä, joten ei se ole mitään erityistä aprillia. Nyt keksin! Kerron kämppikselleni, että tämän kuun lukijakissa on tyttöystäväni! Näytän kuvaakin, joten varmasti menee täydestä. Sitten kun kämppikseni ihmettelee asiaa, minä mau'un: "Aprillia, aprillia!" Hmm...mutta nyt tulikin mieleeni, että eihän se välttämättä olekaan aprillia...

Kuukauden Lukijakissa: Huhtikuu

Hei söpöliini, kerrohan kuka olet?
Olen Viivi, 9-vuotias kotikissa.

Ainakin sinulla on tosi kauniit silmät ja vangitseva katse. Mahdatkohan asua kovinkin kaukana?
Asun Jyväskylässä, Rautpohjassa Emäntäni sekä hänen lapsensa kanssa. Kaks muuta kissaa löytyy myös laumasta. Olen näille ikäänkuin sijaisäiti, vaikka emme sukua olekaan. Olen myös imettänyt molempia.

Olet siis selvää emoainesta! Vieläkin tuijotan silmiäsi tuosta kuvasta. Mikä on lempiruokaasi?
Royal canin eväät. Minulla on herkkä vatsa, enkä sen vuoksi pysty syömään mitä tahansa.

Tiedän tunteen. Minulla puolestaan korvat reagoivat joihinkin ruoka-aineisiin. Mikä on lempipuuhaasi?
Nukkuminen. 

Hehee, se on yleistä! Luin jostain, että me kissat nukutaan jopa 20 tuntia vuorokaudesta. Emäntäsi teki muuten meille tuommoisen kivan makuupaikan, mikä tuossa sinun kuvassakin vähän näkyy. Kämppikseni on ominut sen itselleen ja leluilleen. Siellä on hyvä nukkua. Entäpä mitä yhteistä meillä on? 
Ollaan molemmat rakastettuja kotikissoja.

Totta, hyvä emäntä tai isäntä on tärkeintä, koska sen myötä muutkin asiat kyllä sujuvat. Vielä tärkeämpää on tietysti se, että emännällä tai isännällä on hyvä kissa, ja sitähän me takuulla olemme! Mukavaa kevättä sinne Jyväskylään!