Ei päätä, ei häntää?

Minusta kaikki sanonnat ovat hauskoja. Emäntä epäonnistui minua kuvatessaan, mutta onhan se hyvä joskus saada hännänpääkin kuvaan. Voisin siis muuttaa tuon tunnetun sanonnan seuraavanlaiseksi: "Ei päätä vaan hännänpää!"

Täällä kotona on ollut melkein kuin silloin, kun emännän pallo ei ollut vielä poksahtanut. Isäntä ja pikkuemäntä ovat olleet hetken poissa, ja minä olen nauttinut rauhasta! Paitsi että se pikkusisko on kyllä aikamoisen vaativa tapaus, olen huomannut.

Kerron lyhyesti teille, miten päiväni ovat viime aikoina sujuneet.

Aloitan aamuyöstä, koska silloin kissa on terävimmillään. En ole ainoa, joka on hereillä, sillä emäntä herää aina myös, koska pikkusiskon on kuulemma syötävä. Minä juoksen paikalle, koska mielestäni emäntä voi oikein hyvin rapsutella minua samalla, kun antaa maitoa vauvalle.

Aamulla, kun emäntä menee keittiöön, menen tietysti mukaan, koska askeleet kohti keittiötä tarkoittavat kinkkua.

Päivä menee pitkälti loikoillessa. Jos sänky on pedattu (mieluiten silloin) makoilen isännän paikalla. Tai sitten hoitotasolla, tai keittiön hyllyllä. Tai sohvalla, jossa tosin eilen oli haiseva rätti ja minun piti sitä vähän kuoputtaa.

Jossain välissä päivää juoksemme vähän kämppikseni kanssa, eritoten silloin, jos molemmat pikkuihmiset ovat unilla. Jos haluaisin rapsutuksia, mutta kukaan ei ehdi minua silittelemään, teroitan kynsiäni hyllyyn tai nojatuoliin, mikä saa ihmisiin kyllä liikettä. Olen myös useampana päivänä halunnut pidemmäksi ajaksi parvekkeelle. Eilen bongailin tipuja näköalapaikalta. Taitaa olla kevät, kun ovat heränneet.

Illalla, kun emäntä saa pikkusiskon nukkumaan, menen jo heti valmiiksi keittiöön, sillä kyllä se emäntä sinne pian minua seuraa. Sitten saan pikkupalasen kinkkua. Ja mikäli emäntä tai isäntä istuu sohvalla, menen rapsutettavaksi.

Kun emäntä on lopettelemassa touhujaan, olen valppaana ryntäämässä makuuhuoneeseen heti, kun emäntä on suuntaamassa sinne. Joskus se yrittää harhauttaa minua, ettei muka menisikään sinne, jos minä ehdin jo reagoida eli mennä edeltä.

Tässä blogitekstissä ei oikein ollut päätä eikä häntää, mutta hännänpää oli ainakin! Hehee.

Rakas päiväkirja...

Moni pitää blogia päiväkirjamaisesti. Ainakin suosituimmat bloggaajat kertovat lähinnä omasta elämästään tietystä näkökulmasta. Esimerkiksi jotkut kirjoittaa vaatteista tai ruuista. Näin kissana omasta pukeutumisestaan kirjoittaminen voisi tuntua aika hassulta, sillä minulla ainakin on joka päivä sama turkki päällä, enkä vaihtoturkkeja edes halua!

Ruuista voisin kirjoittaa kyllä, mutta lukijan kannalta saattaisi olla tylsää lukea päivästä toiseen raksuista ja kinkusta. Siksi pitäydyn omanlaisessa blogissani, jossa kerron elämästäni, kissamaisista asioista ja maailman tapahtumista kissanäkökulmasta. Ja annan - joskus harvoin - myös kämppikseni kirjoittaa jotain, mieluiten silloin, jos sillä olisi joku räppi valmiina.

Olen törmännyt netissä surffaillessani videoblogeihin eli vlogeihin. Niissä ihmiset juttelee kameralle samat asiat, mitä toiset kirjoittaa blogeihinsa. Luulen, että vlogia pitää ne, ketkä ei oikein osaa kirjoittaa. Se voisi sopia myös minulle, en tarvitsisi enää emäntää sihteerikseni, kun voisin jutella suoraan kameralle. Tosin kaikki ihmiset eivät välttämättä kissojen kieltä ymmärrä, joten emännälle saattaisi olla käyttöä tulkkina edelleen. Tuo kuva voisi olla kuin minun vlogistani, kun olen juuri säätämässä kameran kuvakulmaa sopivaksi.

Yksi suosittu vlogi on semmoisen kielinaisen pitämä. Minusta on hassua, että sitä kutsutaan kielinaiseksi. No, ei ainakaan voi sanoa, että kissako kielesi vei. Heh.

Kuuluisa kissa 4: Katti Matikainen

Kuva: Yle

Katti Matikainen on kisseportaasisarjan neljäs kuuluisa kissa. Tämä vanhemmalle väelle varmaan tuntemattomampi kissa on takuulla perheen pienempien tiedossa. Mutta voi olla, ettei ulkomailla juuri tunneta Katti Matikaista ja Katinkonttia, koska se puhuu vain suomea, ainakin minun tietääkseni.

Meillä pikkuemäntä kyllä tuntee, koska se on nähnyt tuon kissan pikkuisessa kakkosessa. Ja sillä on myös sellaisia pastilleja, joissa on tuon kuva. En kyllä ymmärrä, miten ne liittyvät yhteen, mutta kai se on tätä nykyaikaa. Niin kuin aiempienkin kissaesittelyjeni kanssa olen huomannut, kuuluisuus vaatii oheistuotteita.

Katti Matikainen ei ole niin vanha kuin aiemmat sarjan kissat, sillä se on vasta vähän yli 10 vuotta vanha. En ihan tarkkaan tiedä sen syntymäpäivää, mutta jossain vuosituhannen vaihteessa se on varmaankin ollut. Katti Matikaisessa ihailen sen uteliaisuutta ja päättelykykyä.

Katti Matikaisella on oma tv-sarja, jonka nimi on Katinkontti. Katti Matikaisen ystäviä ovat Rotta-Rontti ja Nakkirakki. Olen kuulut, että se sanoo "Mau-ahtavaa". Minusta se on varsin hyvin sanottu. Katti Matikainen ihmettelee asioita ja ottaa niistä selvää. Se on monessa mielessä hyvin samanlainen kuin minäkin.

Kuuluisa kissa 3: Leijonakuningas

Lähde: MTV.

Pahoittelut vielä, että tämän sarjan kolmas osa tuleekin vasta nyt eikä viime viikolla. Mutta hyvää kannattaa odottaa, sillä kuuluisista kissoista minulle rakkain on tietenkin Leijonakuningas! Olenhan siitä puhunut aiemminkin.

Leijonakuninkaan nimi on Simba, mutta tuolla nimellä kutsutaan koko elokuvaa, jossa se Simba näyttelee. Minun mielestäni Leijonakuningas on hienoin mahdollinen elokuvan nimi, sillä onhan Leijona (eli minä!) kuningas. Siinä elokuvassa on paljon leijonia, ainakin sen Simban isä. Onneksi sen nimi ei ole Samba, koska silloin voisi tulla hassuja mielleyhtymiä. Opin tuon mielleyhtymä-sanan ihan vasta, kun kuulin sanan assiosikaatio tai jotain sinnepäin. Minusta on hassua, että joillakin asioilla on vaikeita ja helppoja nimiä. Simbaa voi kutsua kyllä Simbaksi tai Leijonakuninkaaksi, eikä kumpikaan ole vaikea, koska Simbakin tarkoittaa leijonaa!

Tässä kuvassa Simba näyttää ihan pikkuemännän pikkusiskolta.

Se elokuva on vähän surullinen, koska siinä Simban isä kuolee ja sitten se Simba luulee, että se on siihen syyllinen, mutta lopulta kaikki menee hyvin ja Simbasta tulee Leijonakuningas.

Yhtäläisyyksiä minun ja Simban väliltä ei tarvitse kauaa etsiä, sillä olemmehan molemmat olleet pentuja, olemme uteliaita ja minunkin nimimerkkini on Leijona! Leijonat ovat ylväitä ja rohkeita. Minusta olisi kiva, jos minulla olisi pahkasika ja mangusti ystävinä. Vaikka kyllä pikkuemännän muumi ja pingviini ajavat melkein saman asian.

Valta kunnas kaikki hyvin!

Mä sain kirjottaa ku laitoin tommosen kuvan mis on myös Leiona - ja mäki oon, tuolla reunas jos ei joku viel löytäny! 

Meille tuli tosiaa semmone pikku sisko mut mä kävin vaa nopeesti kattoo sitä ku se tuli ja totesin et nää on taas näitä. Mut oommä menny joskus sen lähelle. Mut pikku emännän mä annan hoitaa mua.

Ja oommä juossu Leijonan kaa ja käyny laatikko sängyssä vaikkei vissii sais. Aurinkoki on paistanu ja mä oon sillo makoillu sohval ku siihe paistaa mukavasti. Ja partsillaki kävin ja olin siellä nii kauan et isäntä ehti jo monesti tulla hakee mua pois mut emmä lähteny.

Semmosta tänne. Pepsi-Kola kingi on messis taas ja valta kunnas kaikki hyvin!

Tarkkailuasemissa

Kuten tarkkamuistisimmat lukijani varmasti huomasivat, ei tämän viikon Kuuluisa kissa-kisseportaasisarja ilmestynytkään. Älkää olko huolissanne, se jatkuu taas ensi viikon keskiviikkona. Emäntä ei ole ehtinyt ollenkaan toimimaan sihteerinäni, se on ollut liian kipeä ja kiireinen. Olen huomannut, ettei se juurikaan voi lähteä siitä pienestä otuksesta kauemmas. Ja toisekseen, emäntä on ollut varsin huonolla tuulella siitä, ettei meillä toimi se hiiretön loukku. Vai olikohan se langaton verkko?

Minä olen täällä kotona tarkkailuasemissa. Pikkuemäntä on pitänyt showta, sen pikkusisko (niin, sain kuulla, että se on oikeasti pikkusisko se otus, koska se on tyttö ja pienempi kuin pikkuemäntä) on huutanut äänensä käheäksi, koska se ei ole päässyt käymään hiekkalaatikolla. Minä katson paremmaksi häipyä huoneesta, kun desibelitaso nousee tarpeeksi.

Olen vähän ihmetellyt sitä pikkusiskoa, mutta enemmän olen ihmetellyt sitä, ettei meillä ole käynyt paljoa ihmisiä, niin kuin kävi silloin, kun pikkuemäntä syntyi. Nimittäin noilla meidän ihmisillä ei ole selvästikään nyt tarpeeksi aikaa rapsutella ja hoitaa meitä tarpeeksi, niin minun mielestä meille saisi tulla kyllä ihmisiä rapsuttelemaan meitä!

Nyt se poksahti!

Emäntä oli taas pari päivää pois kotoa ja tuli takaisin tuommoisen rääpäleen kanssa. Tämä on minulle jo ihan tuttua blogini alkuajoilta. Tosin minua vähän pelotti, kun emäntä oli lähdössä pois. Ja vaikka meille tulikin varahoitajat isännän ja pikkuemännän kanssa, olin levoton, kun emäntää ei näkynyt, koska se oli aika outo lähtiessään. Murahteli vaan, eikä yhtään rapsuttanut. Minä luulen, että se oli kipeä ja minun rapsuttaminen olisi auttanut varsin hyvin.

Olin tosi iloinen, kun emäntä tuli takaisin. Kävin oitis riemupissalla (laatikkoon tietysti!) ja juoksentelin pitkin asuntoa. Kämppikseni ei ollut ollenkaan kiinnostunut emännän tuliaisista, minäkin vaan pikkuhetken. Mutta pikkuemäntä ei alkuunkaan! Minä luulen, että ehkä se jossain vaiheessa kiinnostuu. Oli sekin iloinen, että emäntä tuli taas.

En ole oikein päättänyt, mikä tuo rääpäle on ja miksi sitä kutsun. En ole varma, onko se pysyvämmänluonteinen ja vähitellen kasvava, kuten pikkuemäntä, vai onko sillä jotain muita suunnitelmia. Ei sen silti väliä, koska nyt minä voin mennä taas emännän vatsan päälle, koska pallo poksahti jo.

Kuuluisa kissa 2: Hello Kitty

Lähde: fi.wikipedia.org

Kisseportaasien sarjassa toisena kuuluisana kissana seikkailee Hello Kitty. Se on japanilainen tyttökissa, joka on levinnyt maailmalle ennen kaikkea kaikenlaisissa tavaroissa. Jostain syystä se on tullut myös meille eri muodoissa. En kyllä tiennyt kyseisen kissan olemassaolosta ennen pikkuemäntää. Ne taitaa kulkea vähän kuin käsi kädessä.

Hello Kitty on vielä vanhempi kuin viime viikolla esittelemäni Karvinen. Hello Kitty täyttää nimittäin tänä vuonna 40 vuotta! Yhtä vanha kuin isäntä! Minusta se on kyllä jo aika paljon, vaikka Hello Kitty kuinka onkin tyttökissa. Ehkä se on tuo vaaleanpunainen väritys, mikä pitää ikinuorena.

Ihmettelen, miksi Hello Kittyä sanotaan aina Hello Kittyksi. Minun mielestä se voisi ihan hyvin olla vaikka vaan Kitty tai sitten tuttavallisemmin HK. Olen kyllä lukenut tuon kirjainyhdistelmän myös kinkkupaketista, niin voisi mennä ehkä sekaisin.

Hello Kittykin seikkailee sarjakuvissa ja ohjelmissa kuten Karvinen, mutta ihan ensin Hello Kitty oli olemassa rahapussin kuvituskuvana. Minusta olisi kyllä aika hienoa, jos vaikka emännällä tai jollain fanillani olisi rahapussi, jossa on minun kuva! Kuulin, että olisi mahdollista saada jostain pankkikortti haluamallaan kuvalla. Tosifani, lupaan lähettää sinulle painotasoisen kuvan itsestäni, mikäli on kortin vaihtaminen ajankohtaista!

Lisää Hello Kittystä löydät täältä.

Sota ja rauha

Tämä kuva kyljestäni edustakoon symbolista karttaa liittyen blogikirjoitukseeni.

Keksin tuon otsikon ihan itse. Vaikka emäntä kertoi, että sen niminen kirjakin on olemassa, en ole lukenut sitä.

Minua huolettaa tämä maailman tilanne. Olen lukenut, että Meggin antanut mies on antanut myös luvan sotilasoperaatioille jossain siellä lähellä, missä juuri oli kissalympialaiset. En voi ymmärtää sitä. Ensin en ymmärtänyt, mitä sotilaat ovat, mutta sitten kun emäntä selitti minulle koko kuvion, olin aika ymmälläni.

Enemmän olen perehtynyt tuon alueen euroviisumenestykseen, koska emäntä seuraa niitä joka vuosi. Minä luulen, että maailman tilanteen vuoksi emännän pallomaha ei uskalla puhjeta, vaan se potkii minua yhä, kun olen emännän sylissä.

Minusta olisi paljon järkevämpää keskittää joukot kissojen hoitamiseen kuin sotilasoperaatioihin. Näin kissamaiset vinkkini sotatoimien estämiseen ovat:

- Taistelun sijaan istu alas ja ota kissa syliin / anna kissan tulla syliin, rapsuta sitä ja nauti kehräyksestä.
- Aseiden sijaan kokeile leikittää kissaa esimerkiksi höyhenkepillä tai tinapalloilla.
- Uhittelun sijaan kokeile neuvottelua. Kissakin saattaa totella, jos sille antaa kinkkua. ;)

Uusi piilopaikka

Huomasin juuri jotain mielenkiintoista!

Se on tuolla korkealla!

Mitenhän minä sinne pääsisin?

Hih, täällä ollaan! Mutta edelleenkään en ole aivan varma, miten tänne päädyin. (emäntä: Hyppäsit!)

Saisinkohan tuon oven vielä kiinnikin? Voisi olla hyvä piilopaikka, jos pikkuemäntä rupeaa liian innokkaaksi!