Ruuista voisin kirjoittaa kyllä, mutta lukijan kannalta saattaisi olla tylsää lukea päivästä toiseen raksuista ja kinkusta. Siksi pitäydyn omanlaisessa blogissani, jossa kerron elämästäni, kissamaisista asioista ja maailman tapahtumista kissanäkökulmasta. Ja annan - joskus harvoin - myös kämppikseni kirjoittaa jotain, mieluiten silloin, jos sillä olisi joku räppi valmiina.
Olen törmännyt netissä surffaillessani videoblogeihin eli vlogeihin. Niissä ihmiset juttelee kameralle samat asiat, mitä toiset kirjoittaa blogeihinsa. Luulen, että vlogia pitää ne, ketkä ei oikein osaa kirjoittaa. Se voisi sopia myös minulle, en tarvitsisi enää emäntää sihteerikseni, kun voisin jutella suoraan kameralle. Tosin kaikki ihmiset eivät välttämättä kissojen kieltä ymmärrä, joten emännälle saattaisi olla käyttöä tulkkina edelleen. Tuo kuva voisi olla kuin minun vlogistani, kun olen juuri säätämässä kameran kuvakulmaa sopivaksi.
Yksi suosittu vlogi on semmoisen kielinaisen pitämä. Minusta on hassua, että sitä kutsutaan kielinaiseksi. No, ei ainakaan voi sanoa, että kissako kielesi vei. Heh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti