Nyt se poksahti!

Emäntä oli taas pari päivää pois kotoa ja tuli takaisin tuommoisen rääpäleen kanssa. Tämä on minulle jo ihan tuttua blogini alkuajoilta. Tosin minua vähän pelotti, kun emäntä oli lähdössä pois. Ja vaikka meille tulikin varahoitajat isännän ja pikkuemännän kanssa, olin levoton, kun emäntää ei näkynyt, koska se oli aika outo lähtiessään. Murahteli vaan, eikä yhtään rapsuttanut. Minä luulen, että se oli kipeä ja minun rapsuttaminen olisi auttanut varsin hyvin.

Olin tosi iloinen, kun emäntä tuli takaisin. Kävin oitis riemupissalla (laatikkoon tietysti!) ja juoksentelin pitkin asuntoa. Kämppikseni ei ollut ollenkaan kiinnostunut emännän tuliaisista, minäkin vaan pikkuhetken. Mutta pikkuemäntä ei alkuunkaan! Minä luulen, että ehkä se jossain vaiheessa kiinnostuu. Oli sekin iloinen, että emäntä tuli taas.

En ole oikein päättänyt, mikä tuo rääpäle on ja miksi sitä kutsun. En ole varma, onko se pysyvämmänluonteinen ja vähitellen kasvava, kuten pikkuemäntä, vai onko sillä jotain muita suunnitelmia. Ei sen silti väliä, koska nyt minä voin mennä taas emännän vatsan päälle, koska pallo poksahti jo.