13. luukku: Pyhä Leijona – valon tuoja

Tänään on Sancta Leionan päivä. Jos ette tiedä, mistä on kyse, kannattaa kysyä hakukoneelta. Tosin huomasin, että aika monissa lähteissä on kirjoitusvirhe ja niissä puhutaan Sancta Luciasta. Joka tapauksessa kyse on Pyhästä Leijonasta, valon tuojasta.

Olen melko varma, että Pyhä Leijona on ollut esi-äitini. Ja pyhimys taidan olla minäkin, pääpiirteittäin ainakin. Mutta kynttiläkruunua en kyllä haluaisi päähäni pistää. Muutoin Pyhä Leijona-asustus on kohdallaan - valkoista löytyy ainakin.

Valaisen päiväsi!

Minäkin olen aikamoinen valon tuoja, kuten kuvasta näkyy. Tosin olen myös lajilleni uskollisesti hyvä hämäräaikaan. Iltahämärässä voi ottaa spurtteja, ja erityisesti kesäiltaisin pyrkiä parvekkeelle. Mutta vaikka kissapedot vaanivatkin usein öisin, minusta on mukavampaa nukkua silloin.

Nyt talvella on usein hämärä. Ei kuitenkaan pimeä, sillä meillä on kivoja jouluvaloja yölläkin päällä, vaikka minä en niitä tarvitsisikaan, sillä minulla on valonäkö. Minusta on hyvä, että näin pimeänä aikana vietetään valon tuojan merkkipäivää. Eihän kesäpäivisin Pyhän Leijonan valo edes erottuisi.